Sari sairaanhoitaja

Kävin illalla vaalipaneelissa, jossa pohdittiin sairaanhoitajien katoa. Ja sitä, että sairaanhoitajista iso osa on työssä muulla alalla. Totta. Ja että se johtuu liian pienestä palkasta. Osittain totta. Minusta. Totta se, että palkka ei vastaa työn vaativuutta ja rasittavuutta, mutta uskon katoon olevan muitakin syitä. Metsä pitäisi nähdä puilta.

Sairaanhoitajien ja muidenkin hoitajien työajat ovat epäsäännölliset. Haluaisin nähdä sen virka-aikana työtä tekemään tottuneen ihmisen, joka kokee epäsäännöllisen vuorotyön mielekkääksi. Aamu, ilta, ilta, aamu, pätkäaamu ja yö, vapaa, vapaa, ilta, aamu ym. Jatkossa jotain muuta. Monesti olen kuullut ihmetystä esim. teollisuudessa vuorotyötä tekeviltä siitä, miten kummallisia vuoroja sekaisin hoitajilla onkaan. Ja epäsäännöllisesti. Ja hoitaja jaksaa, jaksaa. Työvuorosuunnittelulla toki voidaan tehdä paljon aikaan, hyvässä ja pahassakin.

Työ meille ihmisille on tärkeää, monessa suhteessa. Onnekkaat, jotka saavat tehdä työtä, viettävät ison osan elämänsä ajastaan työpaikalla. Ei siellä nyt ihan viihtyä välttämättä tarvitse, mutta hyvä pitää olla. Ja palkka sen mukainen, että työn tekeminen on mielekästä. Työkavereiden ja esimiesten kanssa pitää pystyä tulemaan toimeen ja työolot saatava inhimillisiksi. Tässä jälleen on hyvä toivoa sitä, että hoitajien työpanosta kyseenalaistavat, ja muutkin päättäjät tekisivät edes sen yhden työvuoron hoitajan vaatteissa. Ei pelkästään vaatteissa, vaan ihan oikeissa töissä. Sillä sitä se on.