Silmät auki

Mielenkiintoisia nuo vaalikoneet. Kysymyksiä sieltä ja täältä. Linjanvetoja ja puhtaasti henkilökohtaiseen mielipiteeseen perustuvia. Kuten se, pitäisikö sukupuolineutraali avioliitto sallia. Pitäisi minusta. Ja ihan omaan tuntemukseeni ja ajatusmaailmaani tämän perustan. Ihmisoikeuskysymys.
Toinen asia, pitäisikö kasvisruokapäivä olla pakollinen joka viikko. Ei tarvitse. Mutta kasvisruokavaihtoehto pitää olla. Tähänkään en oikeasti ole edes pohtinut tieteellistä perustetta. Haluaisin vain asian olevan noin. Piste.

En tiedä, miten muut tuon kaltaisia, oikeasti mielipideasioita pohtivat. Tuota ensimmäistä toki olen monessakin yhteydessä pohtinut suuntaan ja toiseen, muuttamatta koskaan kantaani. Jälkimmäistä en ole juurikaan pohtinut. En tiedä, pitäisikö.

Joskus tuntuu siltä, että poliitikko on kaiken asiantuntija. Joko kansa ajattelee niin tai sitten itse poliitikot. Veikkaan enemmän tuota jälkimmäistä. Ei perustu faktoihin. Kaikista asioista voi ottaa selvää. Haluaisin nähdä sen ihmisen, jolla on oikeasti silmääräpäyttämättä faktatietoa Oulun terveyskeskuksen vuodeosaston hoitajien jaksamisesta, Lapinlahden juna-aseman käyttöasteesta ja energia-alan innovaatioista Pohjois-Karjalassa. Kärjistettyä. Pitää kuitenkin osata sanoa, että en tiedä, mutta otan selvää.

Niin se vaan on. Maailma on täynnä mitä mielenkiintoisimpia asioita ja joka päivä oppii uutta. Tänäänkin. Ja koin. Siilisetin toiminnasta, palapaistin maukkaudesta, ihmisten hyvyydestä (toki vähän myös siitä toisesta), ennakkoluuloisuudesta, liukkaasta pihasta (johon asuntoauto voi jäädä jumiin), tukiryhmäni rouvien sormien näppäryydestä jne. Kyse on kaiketi asenteesta. Kulkeeko tässä elämässä silmät avoimina uusille ajatuksille, kauneudelle, hyvyydelle. Vai sulkeeko ne silmät. Ja jurputtaa.