Sammakoita suusta

Syksyä mennään. Kunnallisvaaliehdokkaiden etsiminen ja kaikessa toiminnassa taas kesän jälkeinen starttaaminen on pitänyt huolen siitä, että aika on hujahtanut. Taas.

Politiikan kentällä on ollut kaikenmoista hulinaa. Vanhuspalvelulakia, Savoniaa, virkavalintoja. Unohtamatta noiden asioiden oikeita mittasuhteita. Mittasuhteet unohtuvat joskus päättäjiltäkin, kun pienistä asioista tehdään isoja ja fiksutkin ihmiset käyttäytyvät kuin hiekkalaatikolla. Kuka on kenen kaveri ja mistä asiasta voisi kiukutella? No, ihmiset tekevät politiikkaa ja inhimillistähän tuo on. Kai. Vanhustenhuoltolakiin olisin toivonut sitovan mitoituksen. Hoitajia on liian vähän. Piste. Enkä usko, että kunnat tai yksityiset palveluntuottajat tarpeeksi reagoivat suosituksiin. Ei muuten AVI:lta olisi kirjeitä sadellut tähänkään mennessä. Mutta tähän aiheeseen joskus toisen kerran lisää.

Meillä Leppävirralla tehtiin taas virkavalinta. Eipä mennyt vissiin taaskaan kuin Strömsössä. Ainakin jos pöytäkirjoihin ja lehtitietoihin on uskomista. Johtaja, samoin varasijalle tuleva valittiin yksimielisesti (ilman vastaesityksiä) ja lautakunnan jäsen jätti eriävän mielipiteen. Noh. Ehkä kuitenkin jokainen lyhyenkin luottamushenkilökoulutuksen käyneenä tietää, ettei noin voi tehdä. Ensin esitys, sitten eriävä. Niin, ja haastatteluryhmän kokoonpanoa kritisoitiin. Jälleen. Hakijoita oli 30, haastatteluun kutsuttiin 5 ja yksi valittiin, samoin yksi varalle. Päteviä ja osaavia hakijoita olikin ja hyvältä vaikuttaa valinta. Tehtävänkuvakin kun on kohtalaisen monimuotoinen.
Kyseisen sivistysjohtajan tehtävät :
-vastaa kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan alaisten tulosalueiden (kulttuuri-, kirjasto-, nuoriso- ja liikuntatoimesta sekä yhdistys- ja kylätoiminnasta että Soisalo-opistolta ostettavista palveluista), hallinnosta, taloudesta ja kehittämisestä.
- vastaa Leppäkerttu Oy:ltä ja Soisalo-opistolta ostettavista ostopalveluista
- vastaa kotiseutumuseon toiminnasta
- vastaa kulttuuripalveluista
- vastaa kylä- ja yhdistystoimintaan liittyvästä ja ystävyyskuntayhteistyöstä

Meillä on virkavalintojen suhteen mielenkiintoinen käytäntö. Aikanaan teknistä johtajaa valittaessa koko valtuuston piti saada haastatella kahta hakijaa. No haastateltiin ja toinen valittiin. Ei tullut. Ihmekös tuo.
Taas tulee mieleen tympeä totuus siitä, että kun vaalien jälkeen valitaan luottamushenkilöt, valitaan myös puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat kunnanhallitukselle ja lautakunnille (oli ne sitten kaikille mieluisia tai ei). Ja siellä istuvat tietyt tyypit, jotka puolueet ovat keskuudestaan valinneet. Piste. Itse olemme nuo tyypit sinne laittaneet ja olisi oikeus ja kohtuus edes joskus luottaa siihen, että haastatteluryhmä (tässä tapauksessa kj, esittelevä virkamies, lautakunnan pj ja varapj) voi osata asiansa. Joskus nimittäin on oikeasti osannutkin ja hyvinä on valinnat koettu. Kunhan ensin on ne valmiiksi kritisoitu.

Ihmiset lausuvat joskus sellaisia, joista nousee karvat pystyyn. Politiikassakin. Suora lainaus Soisalon Seudusta (30.8.2012): "Sirpa Kinnunen sanoi oppisopimuskoulutuksen ja keskiasteen opiskelijoiden harjoittelujaksojen olevan melkoinen kuluerä yrityksille. -Niistä pitäisi pikemminkin maksaa yrittäjille. Ja sitä minä ihmettelen, että mitä opettajat tekevät sillä aikaa, kun oppilaat ovat kolme kuukautta työharjoittelussa, Kinnunen kysyi."
No. Tiedoksi yrittäjä-kunnanvaltuutettu Kinnuselle (kok.). Onneksi maasta löytyy vielä yrittäjiä ja työyhteisöjä, joissa arvostetaan opiskelijoita. Ja mikäli kiinnostaa, mitä opettajat tuona harjoittelun aikana tekevät, tervetuloa katsomaan. Hei siellä oppilaitoksessa opetetaan!