Syksyn poliittinen elämä on lähtenyt oikein reippaasti käyntiin. Itä-Suomen Huippukokous Savonlinnassa aloitti oman ärsytyksen. Jos sitä nyt ärsytykseksi voi kutsua. Kyseisen maakuntaliittojen yhteisen kokouksen tervetuliaissanojen (joiden arvelin olevan yhteistä voimaa ja tahtoa Itä-Suomen kehittämiseksi uhkuvia) sanoma oli hallituksen huonojen tekojen julistaminen. Niin, ja Turmiolan Tommihan se tänne Itä-Suomeen tulee. Tuskin kukaan muu ja entisetkin lähtevät. Näinkö meillä kehitetään maakuntia? Ja innostetaan siihen, että meillä oikeasti on paljon sellaista jo ihan olemassaolevaa, jolla saisimme omat maakuntamme nousuun. Siinä kun pitäisi olla se yhteinen sävel. Niin maakuntien sisällä kuin niiden välilläkin. Ehkä tämä tästä helpottuu. Toivottavasti.
Kuntapolitiikassa paikallislehdet kirjoittelevat ja ihmiset puhuvat ehkä eniten kuntarakenteesta, mikä ei ole ihme. Rajojen rikkomista pelätään ja pakkoliitoksista puhutaan. No niin. Suuri ei ole kaunista, minustakaan. Välttämättä. Kysyin valtuustossa, missä kaikissa kuntayhtymissä, liikelaitoksissa ja osakeyhtiöissä oma kotikuntamme on nyt mukana. Ja ketkähän ihmiset mistäkin puolueista niiden johtavissa elimissä toimivat. Tuskin oikeasti kukaan pystyisi luettelemaan puoliakaan. Kun puhutaan demokratiasta, puhutaan kansanvallasta. Kyllä kuntalaisten pitäisi tietää, kuka mistäkin asioista on päättämässä ja kenelle voi asiasta soittaa. Ihan nimi. Ja naama. Ja puhelinnumero. Meillä muuten kyseiset tiedot löytyvät kunnan nettisivuilta. (Tämä vaan huomioksi siksi, että Savon Sanomat pohdiskeli taannoin sitä, saako päättäjät kiinni tai onko yhteystiedot saatavilla.En usko, että suurempi kunta ainakaan tässä asiassa voi olla huonompi asia kuin nykyiset pilkotut hallintohimmelit. Ja oikeasti olen alkanut epäilemään, että kuntarajapelko on enemmän joillekin sitä omien paikkojen menettämisen pelkoa kuin muuta. Ja kun pitäisi ajatella ihmisten hyvinvointia, palveluita jne. ensisijaisesti. Ainakin minusta.
Sataa sataa ropisee. Taannoin ystäväiseni ilmoitti sateen hyväksi puoleksi sen, että nurmikko kasvaa. Sitä pääsee leikkaamaan ja kunto kasvaa kohisten. Siinäpä positiivisuutta. Näinhän se on.
