Ilon ja innon puoluekokous

Terveiset SDP:n 42. puoluekokouksesta Joensuusta. Aatteen paloa, iloa ja intoa tarttui mukaan jälleen kerran. Media on meidät nimittänyt jo rakkauden puolueeksikin. Puoluekokous on aina sellainen paikka, jossa kokee olevansa kotonaan ja omiensa joukossa. Toivottavasti jatkossakin pientenkin yhdistysten jäsenet tulevat myös seuraamaan kokousta, niin hyvin tunnelma ja iloa sieltä tarttuu. Toivottavasti se sama ilo ja tekemisen meininki jatkuu väkemme keskuudessa vaalityössäkin. Uskon, että uusi puoluesihteerimme Mikael Jungner on oikea mies tätä porukkaa luotsaamaan. Positiivisesti. Ja tulevaisuuteen katsoen.

Tunnelma puoluekokouksessa oli rento ja hyvällä tavalla seesteinen. Asioita ja kannanottoja tuotiin esille eteenpäin katsoen, positiivisessa hengessä. Puoluesihteerikisa toi kokoukseen tarvittavan vipinän. Kuitenkin ehkä viime kokousta paremmin asiakysymykset nousivat esille, kun puolueen puheenjohtajakilpa ei vienyt tilaa asioilta. Omalla tavallani sain puoluekokousryhmämme puheenjohtajana olla mukana muussakin pohdinnassa, kuin mitä ulospäin ilmenee. Tosi mielenkiintoista ja antoisaa myös siltä kannalta. Puoluekokouksen vaikuttavin hetki arvoisten kunniajäsentemme kukittamisen ohella oli hetki, kun puoluekokousillallisella puheenjohtajamme Urpilainen lauloi lavalla Taistojen tiellä. Tunnelma oli käsin kosketeltava ja herkkä, kun lauluun yhtyi 500 kokousedustajaa ja kymmeniä muita aatteen palolla. Tätä me tarvitsemme.

Kuntarakennetta ja kesäteatteria

Kuntarakennekeskustelu puhuttaa maakunnassa. Pohjois-Savon liitto on laatimassa maakuntaohjelmaa, joka käsiteltiin maakuntahallituksessa maanantaina. Kuntarakennekeskustelu tuntuu olevan punainen vaate. Maakuntaliiton olettaisi olevan se elin, joka ottaa kantaa maakuntamme kehittämiseen tulevaisuudessa. Totta on, että kunnat tekevät itsenäisiä päätöksiä. Kuitenkin on muistettava se, että mikäli Pohjois-Savona aiomme pystyä turvaamaan kuntalaisillemme peruspalvelut ja pysyä kehittyvänä maakuntana maailman menossa mukana, on kuntarakenteitakin uskallettava tarkastella. Kriittisesti. Eikä sen tarkastelun ja kuntaliitosselvitystenkään luulisi olevan niin kirpeä asia, että hallituksen tasolla äänestetään. Mutta niin vain tuntuu olevan. Seuraava episodi tästä näytelmästä nähdään varmaankin kesäkuun maakuntavaltuustossa. Mielenkiintoista.

Kesäteatteri pitää saada Leppävirralle. Kunnallemme on jo myönnetty 90 000€ rahoitusta Mansikka ry:ltä. Nyt teatteri on kuitenkin häippäissyt investointisuunnitelmasta. Harmi. Tuntuu siltä, että kesäteatteriunelmat kariutuvat yksinkertaisesti siihen, että valtuutetut veivaavat kesäteatterin paikan ym. kanssa loputtomiin. Rahat häviävät takaisin sinne mistä tulivatkin ennenkuin moinen pytinki on pystyssä. Tarttee tehdä jotain. Voisiko suutari pysyä lestissään ja antaa ammatti-ihmisten hoitaa moinen suunnittelu?

SDP:n puoluekokous lähestyy. Perjantaina olemme valinneet puolueellemme uuden puoluesihteerin. Mielenkiintoinen vaali tulee olemaan, mitä todennäköisimmin kahden hyvin ammattitaitoisen ja fiksun miehen välillä. Olin viime puoluekokouksessa kokousedustajana, ja pää pyörällä aatteen palosta. Valiokuntatyöskentely sosiaali- ja terveysvaliokunnassa oli antoisaa. Nyt olen hivenen eri roolissa puoluekokousedustajaryhmän puheenjohtajana opiskelemassa sitä kulissien takanakin tapahtuvaa työtä. Hienoa päästä osalliseksi tästä kaikesta. Viikonloppuna taas yhtä kokemusta rikkaampana.

Aatteen paloa

Vappu sujui sateisissa, mutta mieleltä aurinkoisissa tunnelmissa. Leppävirralla olimme kolmatta kertaa vappumarssilla kera Vasemmistoliiton ja SKP:n. Vakaumuksensa puolesta kuolleiden haudalla käynnin jälkeen sateessa marssiminen loi jälleen kerran yhteenkuuluvuuden tunteen, jota vahvisti yhdessä kajauttamamme Työväen marssi torilla. Näiden perinteiden vaaliminen on yksi niistä vahvuuksista, joita meidän demarien itsekin tulee osata arvostaa. Aatteen paloa tarvitaan. Tulevaisuudessakin.

Vappupuheet olivat monelta osin aika ennalta-arvattavia. Maahanmuuttokeskustelua sivuttiin monessa puheessa. Mielenkiintoista keskustelua kaikkineen. Avauksia tulee olla ja nekin sallia. Kärjistykset toki kuulostavat usein politikoinnilta tai populismilta; niin mediankin taholta. Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan, koska esim. liikennelaitoksella pääkaupunkiseudulla tai hoitoalalla meidänkin seudullamme ei tulevaisuudessa yksinkertaisesti vaan ole työvoimaa. Tällaistä työperäistä maahanmuuttoa ei pitäisi sotkea siihen keskusteluun, että myös oman maan työttömät tulee saada työelämään mukaan takaisin. Mahdollisimman pian. Kotouttamisprosessien onnistumiseen on panostettava, jotta työperäinen maahanmuutto ja maahanmuuttajien hyvinvointi voidaan taata. On ikävää, että työperäinen maahanmuutto ja pakolaisten humaani auttamistyö sotketaan toisiinsa.