Sammakoita ja asennetta

Viimeaikaisten uutisointien herättämää kummastusta, närkästystä ja kiukustumista on purettava. Ja sitä kivaakin. Tässä siis.

Kummastus 1: Sinuhe Wallinheimo (kok) totesi Radio Novan haastattelussa: "Me pelaajayhdistyksenä ja pelaajina olemme sitä mieltä, että saa olla homo, mutta se, että pelaajauran aikana joukkueurheilija tulee ulos kaapista, niin se on erittäin vaikea yhtälö. Emmehän me kerro loukkaantumisistakaan. Jos pelaaja on pahasti loukkaantunut, niin oma joukkue kyllä tietää sen, mutta ei siitä kerrota eteenpäin, koska vastustaja voisi käyttää sitä hyväksi." Huhhuh. Onko siis todellakin niin, että joukkueurheilussa ollaan niin äijiä (tai tasa-arvon nimissä muijia), ettei homoseksuaalisuuttaan voi julkituoda? Onneksi kuitenkin tuon mukaan "saa olla homo". Taisi tulla Wallinheimolta sammakko, jota tuskin tarkoitti. Ja on anteeksipyydellyt samavalintojaan. Joten se siitä.

Närkästys 2: Eilisen Warkauden Lehdessä perussuomalaisten kunnanvaltuutettu Grönlund kritisoi lastensuojelua ja huostaanottoja. Grönlund kirjoittaa, että "he (lastensuojelun työntekijät) yksipuolisesti päättävät kansalaisten eduista, oikeuksista ja velvollisuuksista". Vähääkään Lastensuojelulakiin (13.4.2007) perehtymällä voi tuon kumota. Kyseinen valtuutettu on lisäksi huolissaan siitä, että resurssien väärin kohdentamisella laitostetaan lapsia ja nuoria ja hän kysyy, että "onko järkeä käyttää niukkoja rahavaroja turhiin huostaanottoihin, jotka eivät ole kenenkään edun mukaisia". No ei. En kyllä usko mitenkään, että millään kunnalla olisi tarkoitusta tehdä ensimmäistäkään turhaa huostaanottoa ja maksaa huimia kustannuksia. Mutta vapaa on maa ja kirjoittaa saa. Itse kukin.

Lastensuojelussa suurin ongelma minusta on se, että moni niistä tehdään liian myöhään. Siitä syystä, että lapsi tai nuori on jo siinä vaiheessa erityisen tuen tai hoidon tarpeessa, kustannukset pompahtavat huimiksi. Ennaltaehkäisevä työ ja oikea-aikaiset toimenpiteet ovat tarpeen. Kun ihmiset tekevät työtään, ylilyöntejä ja virheitäkin toki tapahtuu. Kuitenkin tässäkin asiassa tarvitaan rakentavaa keskustelua ja tukea lastensuojelulle, ei vain ammattitaidon aliarvioimista ja tarkoitusperien kyseenalaistamista.

Kivaa 3: Olympialaiset. Meillä ainakin on telkkari auki aamusta iltaan. Olympialaisissa on kaiken muun urheiluhullulle mukavan jännittämisen kera se puoli, että tulee seurattua lajeja, joita muutoin harvoin näkee. Enpä muista kovin usein seuranneeni curlingia tai slopestylea. Lumilautailijoiden ja slopestylelaskijoiden (tai mikähän lie oikea termi) asenteessa olisi meillä, itse kullakin, oppimista. Kilpakumppaneiden kannustamista, halailemista, rentoa musiikin kuuntelua. Ja niin, neulomista, joka näkyi sujuvan. Taisi päästä otsikoihin näin "tasa-arvon" aikana, kun neuloja oli nuori mies. Hienoa.