Tilinpäätöstä

Vuoden lopussa on tapana tehdä tilinpäätöstä, tai ainakin pohtia mennyttä vuotta. Jotenkin se vaan tuppaa mieleen näin vuoden viimeisenä päivänä. Mennyt vuosi on ollut vähintäänkin vaiherikas ja touhua täynnä. Vaikkei varsinaisesti mitään elämää mullistavaa ole tapahtunutkaan. Mutta kiittää täytyy. Lähimpiä.

Tänä vuonna politiikan saralla saimme maahan uuden presidentin. Se lienee se mieleenjäävin juttu. Ja muistinpa iltapäivälehden tietovisassa presidenttimme toisen nimen. Ei ole mennyt mainonta hukkaan ;). Maakunnassamme on keskusteltu tämänkin vuoden aikana mm. erikoissairaanhoidon menokehityksestä, kuntaliitoskuvioista, kuntayhtymien päätöksentekokuvioista, henkilövalinnoista jne. Haasteita riittää luottamushenkilöillä jatkossakin. Etenkin yhteistyön tekemisessä riittää opettelemista.

Niin. Meilläkin käytiin kunnallisvaalit. En ole vaalien jälkeisiin neuvotteluihin kommentoinut, muiden puolueiden edustajat ovat siitä kommentoinnista huolehtineet. No. Pienet puolueet tekivät teknisen vaaliliiton. Tarkoituksena lisätä demokratiaa. Olen kateellisena kuunnellut tuttujen kertomuksia omista kunnistaan, miten ovat sovussa ja yhteistyössä paikkajakoja väkerrelleet. Mutta eipä meillä. Meillä kun on ollut jo vuosikymmenten (tai -satojen) perinne siinä, että kuka ensin ennättää, se voittaa. Ja muille luut käteen. Surullista.

Pienten puolueiden yhteisymmärrys halusta lisätä demokratiaa, keskustelua ja muuttaa päätöksentekokulttuuria on herättänyt keskustelua. Ymmärrettävästi. Koskaan varmaankaan ei kuntamme historiassa ole käynyt niin, että keskusta ei ole määrännyt kaikesta. Ymmärrän sen kummeksunnan ja katkeruudenkin. Mutten sitä, että ihmiset ovat kirjoituksilla, julkisissa tiloissa huutamisella, facebook-kirjoituksilla, puheluilla ym. ala-arvoisesti käynyt haukkumaan ei pelkästään sopimuksen tekemistä, vaan ihmisiä. Myös joitakin niistä, joita olen aikaisemmin arvostanut ovat tällaiseen leikkiin ryhtyneet. Politiikka on tärkeää, yhteisten asioiden hoitamista. Ja sitä tehdään yhteistyössä muiden kanssa, niin omien kuin toistenkin luottamushenkilöiden. Ja edelleen, ihmiset ja asiat pitäisi osata erottaa toisistaan. Tähän voisi lisätä eräältä viisaalta tuntemaltani herralta aikoinaan saamani ohje siitä, että itseään pitää osata katsoa peiliin. Aamuin. Illoin.

Yhteistyön tekemisessä on kunnassakin siis opettelemista. Yhteistyötä sekä virkamisten kanssa että yli puoluerajojen ja omassakin porukassa. Se vaan on minusta niin, ettei junttausmentaliteetilla päästä asioissa eteenpäin. Pitää puhua ja puhua. Siis keskustella ja kuunnella. Ja rakentaa kompromisseja, jos mahdollista. Ja jos ei onnistu, sitten äänestetään. Ja demokraattisesti syntyy päätös. Niin yksinkertaista.

Samoja elämän perusjuttuja tehdään muussakin elämässä. Jutellaan, mietitään vaihtoehtoja, etsitään yhteisiä ratkaisuja. Ja mennään eteenpäin. Ensi vuonnakin.
 
Monet toivottavat toisilleen parempaa uutta vuotta. Minulle riittäisi oikein hyvin tämän vuoden kaltainen. Siitä kiitollisena toivotellen Elämäniloista Uutta Vuotta! Mia

Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä

- Tommy Tabermann