Kuohuaa ja ei

Kuntakartta on kirvoittanut kielenkannat kuntapäättäjiltä. Tämän aamun Warkauden lehdestä luettua: "Varkauden suunta ei kelpaa. " -Leppävirran kunnanvaltuuston puheenjohtaja. En oikein osaa sanoa, tuleeko tuosta enemmän surullinen vai epäuskoinen olo. Ensimmäiseksi ainakin on kyseisen kunnan kunnanvaltuutettuna irtisanouduttava tuosta kommentista.

Kuntakartta herättää ymmärrettävästi kovasti tunteita ja kuohuntaa. Niin näköjään minussakin. Tänään muutama ihminen pohti kahvipöytäkeskustelussa kyseistä asiaa. Ja ihan asiana. Ei kouhkamisena suuntaan eikä toiseen, vaan ihan käytännön näkökulmasta. Samaa pohdintaa; tunnuslukuja, hyötyjä ja haittoja, mahdollisia organisaatiorakenteita ja ennenkaikkea palvelujen saatavuutta tässä itsekin pohdiskelen. Ja varmaan moni muukin. Kommentteina mm. "täältähän sitä oikeasti kauppaostoksensa hakee ja töissä käy", "Soisalohan olisi kaunis nimi kaupungille" ja kotikeskustelussa 9-vuotias, joka itse uutisista kuultuaan aloitti keskustelun: "Pitäiskö meidän sitten olla koulujenvälisissä kisoissa varkautelaisten kanssa?"

Vaikka onkin kyse tärkeästä asiasta, ei kuitenkaan maailman mullistavimmasta. Se olisi syytä muistaa tunnekuohuissaan. Myös kuntapäättäjien. Kävi tässä sitten niin tai näin, yhteistyötä pitää pystyä tekemään jatkossakin. Suuntaan ja toiseen. Se on hyvä muistaa.

Tänään tuli postin mukana puolueiden aikojen jakolista vapputorille. Varma merkki siitä, että kevät on tulossa. Vaikka pakkasella luonto onkin äärimmäisen kaunis.

Vastuuta, vastustusta ja vatulointia

Kuntakartta on nyt julkistettu. Kuntakartta, jossa kuntia on yhdistetty ja mm. kotikuntani Leppävirta jaettu puoliksi. Joku kommentoi sen olevan järkyttävää. Kartta on kuitenkin ministeriön omien linjausten, asiointi- ja työssäkäyntialueiden, mukainen. Ihmettelen, jos joku esim. leppävirtalainen kuntapäättäjä ei ole tähän mennessä tiennyt asiointi- ja työssäkäyntialueitamme.

En ole kuntaliitosfani enkä jääräpäinen vastustaja. Sanottakoon se nyt. Savon Sanomien mielipidekirjoituksestani sain kommentteja, että miten voin olla tuota mieltä (kannanotto palvelujen ja ennakkoluulottoman ja avoimen kuntarakennekeskustelun puolesta) kun joku sosialidemokraatti jostain kunnasta oli eri mieltä. Ihmeellistä, sosialidemokraateissa on monella lailla ajattelevia. Onneksi demokratiaan kuuluu tämäkin. Ainakin meillä. Voin lohduttaa pohtijaa toteamalla, etten ole yhtään vähemmän sosialidemokraatti kuin eilenkään, tai viime viikolla. Enkä tule olemaan. Ajattelen vaan ihmisten parasta täällä maan kolkalla.

Yhtä hyvää ja oikeaa ei ole. Ei varmaankaan tässäkään asiassa. On vaan uskallettava keskustella, pohtia ja miettiä. Punnita eri vaihtoehtoja. Ja miettiä sitä, miten nyt ja tulevaisuudessa voidaan palvelut, elinkeinopolitiikka, työllisyys ym. turvata parhaiten. Surullista, tosin ehkä helpointa olisi vain vastustaa kaikkea. Periaatteesta. En vaan suostu siihen, vaan peräänkuulutan avoimuutta ja vastuullisuutta kuntapäättäjiltä. Ja sitä, että mietitään niitä ihmisiä, joita varten kuntapäättäjät työtänsä tekevät. Eikä vain omaa napaa.

Pakkasta ja pyryä. Ihan oikeastikin. Puunhakureissulla reiskat jalassa kompurointia. Sekin opettaa.

Kirjoitusta päivän polttavasta

RAJOJA VAI IHMISIÄ?

Suomen Kuvalehti julkaisi taannoin kovaa kuohuntaa aiheuttaneen kuntakartan. Kartan, joka oli keskeneräisenä vuotanut lehteen. Nyt sitten poliitikot ja kunnanisät torpedoivat kilvan lehtien palstoilla kyseistä luomusta. Miten tähän on tultu? Miksi kuntarakennetta pitäisi uudistaa? Tuntuu, ettei näitä kysymyksiä ole enää aikoihin ääneen lausuttu. On vaan jääräpäisesti vastustettu. Periaatteesta. Tähän on pakko todeta epäilys siitä, että kuntajohtajien kapinaliikkeessä ja keskustan kuntarakennekeskustelun vastustamisessa olisi kyse omien paikkojen säilyttämisestä. Rajojako pidetään kuntalaisten hyvinvointia tärkeämpinä?
On unohdettu se, että kuntarakenteen uudistamisen taustalla on kyse palveluiden turvaamisesta. Ei pelkästään nyt ja tänään vaan myös tulevaisuudessa. Kaikki tietävät, että ikärakenteemme vanhenee, huoltosuhde heikkenee eikä tulevaisuudessa monellakaan kunnalla ole mahdollisuutta huolehtia peruspalveluistaan. On uskallettava tehdä muutoksia hevoskärriajan kuntarakenteille. Ja aluksi ainakin aloittaa avoin ja ennakkoluuloton keskustelu kunnissa siitä, tullaanko tulevaisuudessa näillä rakenteilla pärjäämään. Vaiko ei.
Kansanedustaja Kiviniemi ehätti MTV3:n uutisissa kertomaan Keskustan vastustavan kuntauudistusta. Keskustan politiikka tuntuukin tällä hetkellä olevan vain jonkun vastustamista. Silläkö tätä maata rakennetaan eteenpäin? Se, mikä olisi pitänyt lopettaa jo ennen aloittamista, on Paras-hanke. Paras-hankkeen myötä maakuntiin perustettiin toinen toistaan kummallisempia yhteistyökuvioita, liikelaitoksia ja kuntayhtymiä. Näitä hallintohärveleitä pitäisi uskaltaa purkaa, mikäli joku hallintomalli todetaan huonoksi ja käyttökelvottomaksi. Iso osa kunnan suorasta päätäntävallasta on siirtynyt Paras-hankkeen myötä muualle, eikä edes valtuutetuilla ole tietoa, missä ollaan mukana. Miten siis kuntalainen voisi tietää? Demokratia on Paras-hankkeen myötä karannut kauas kuntalaisista eikä kuntarakenneuudistuksella ainakaan huononnuksia tähän ole enää mahdollista tehdä.
Kuka puhuu ihmisistä? Hyvinvointi ei ole kiinni rajoista. Vaan siitä, että ihmisillä on hyvä olla; touhuta, harrastaa ja elää mielekästä elämää. Ja sen mahdollistavat vain toimivat palvelut. Meidän valtuutettujen tulisi rajojen puolustamisen sijaan uskaltaa puolustaa palveluita. Ja ihmisiä.

Mia Hahtala, SDP
Leppävirran kunnanvaltuutettu, kunnanhallituksen 1.vpj
Pohjois-Savon liiton maakuntahallituksen jäsen