Loukossa

Viikko vierähti monimuotoisissa merkeissä. Maanantain maakuntavaltuusto loisti keskusteluaktiivisuudellaan. Hyvä niin, sitähän politiikassa, yhteisten asioiden hoitamisessa tarvitaan. Kuntarakennekuviot, "pakot" ja erilaiset pelot kuntien rajoista pohdituttavat. Erikoisin kommentti kuntarakennekuvioon tuli viime viikolla eräältä kunnallispoliitikolta, joka ihmetteli sitä, miten uusi hallitus voi tehdä uusia kuvioita. Entinen kun oli tehnyt niin loistavan Paras-hankkeen (jonka loistavuudesta voi toki olla montaa mieltä). Nyt sitten tuli uusi hallitus, joka pohtii asioita toisin. No onpa kummallista. Sellaista se politiikka on. On vaalit, valitaan hallitus ja vedetään linjat.

Kuntarakennekeskustelu nähdään mörkönä. Kuitenkin pitäisi rajojen sijaan osata kunnassa kuin kunnassa, pohtia sitä miten ihmiset saavat palvelunsa, miten elinkeinotoiminta pyörii parhaalla mahdollisella tavalla ym. Eikä sitä, missä kukin luottamushenkilö kulloinkin istuu. Ei tässä taloudellisessa tilanteessa pitäisi kellään olla varaa moittia toisia kuntia, polttaa siltoja ja riidellä riitelemisen ilosta. Vaan pitäisi rakentaa. Sekä fyysisesti että henkisesti. Yhteisiä asioita hoitamaan kun luottamushenkilöt on valittu. Tai niin pitäisi olla.

Kävimme lauantaina nauttimassa Kuopion Kaupunginteatterin antia, Loukossa. Mielenkiintoinen kuvaelma ihmismielen syvyyksistä, loistavine monologeineen. Parhaimmillaanhan kulttuuri on ajatuksia herättävää ja syvältä kouraisevaa. Samaa tunnetta odotan Varkauden teatterin Kultalammelta, joka ainakin elokuvana nuo kouraisun kriteerit täytti monikertaisesti. Harvoin teatterista lähtee pois pettyneenä tai pahalla mielin. Aina saa jotain ajattelemisen aihetta.

Pimeää on, sekä aamulla töihin lähtiessä, että illalla palatessa. Mutta vielä se lumikin sieltä satelee. Ja pakkaset.

Kukkasia ja keskustelua

Maanantai on maanantai. Niin eilenkin. Maakuntahallitus kokousti aamulla ja kunnanvaltuusto illalla. Ja päälle vielä valtuuston iltakoulu budjetista, tulevien vuosien investoinnista ym. Täysi päivä siis; täynnä asiaa ja muutakin. Valtuustossa tein aloitteen, josta meidän kunnassamme on puhuttu vuosia joiden valtuustoryhmien taholta. Asiaa ei ole saatu muuttumaan. Yritetään siis jälleen. Aloitteen allekirjoitti 18 valtuutettua, eli yli puolet. Hyvä niin.

Selvittelin viikonloppuna muiden kuntien toimintasääntöjen mainintoja lautakuntien ja kunnanhallitusten kokoonpanoista. Yleisenä käytäntönä koko maassa on se, että lautakuntien ja kunnanhallituksen (tässä on ilmeisestikin myös pari pohjoissavolaista poikkeusta) jäsenmäärä on pariton. Meillä parillinen ja on ilmeisesti ollut vuosikausia. Helppoa. Varsinkin puheenjohtajalle, joka usein äänestyksessä joutuu tai saa olla se, joka äänestyksen ratkaisee. Kuinkahan monessa muussa kunnassa on tarkoituksellisesti kehitelty näitä samankaltaisia demokratian kukkasia? Vanhoja kaavoja on hyvä muuttaa tai ainakin yrittää. Jos se demokratiaa vaikka lisäisi.

Demareiden piirikokous pidettiin lauantaina Kuopiossa. Hienona tuossa kokouksessa pidin sitä, että keskustelua käytiin aktiivisesti. Uusia ihmisiä oli mukana ja tällä pohjalla onkin hyvä mennä. Eteenpäin. Perjantaina jatkamme porukalla poliittista keskustelua Puijonsarvessa klo 18.30, kerallemme on lupautunut puoluesihteeri Jungner. Mukaan siis. Kuuntelemaan, pohtimaan, pähkäilemään. Tai vaikka vain seuraksi istumaan. Keskustelua tarvitaan, samoin uusia ideoita, ajatuksia, kriittisyyttä ja innovaatioita. Politiikassakin.

Syksyn pimeyteen, otetaan se valo ja ilo sisältä. Itsestä ja kanssakulkijoista.