Loukossa

Viikko vierähti monimuotoisissa merkeissä. Maanantain maakuntavaltuusto loisti keskusteluaktiivisuudellaan. Hyvä niin, sitähän politiikassa, yhteisten asioiden hoitamisessa tarvitaan. Kuntarakennekuviot, "pakot" ja erilaiset pelot kuntien rajoista pohdituttavat. Erikoisin kommentti kuntarakennekuvioon tuli viime viikolla eräältä kunnallispoliitikolta, joka ihmetteli sitä, miten uusi hallitus voi tehdä uusia kuvioita. Entinen kun oli tehnyt niin loistavan Paras-hankkeen (jonka loistavuudesta voi toki olla montaa mieltä). Nyt sitten tuli uusi hallitus, joka pohtii asioita toisin. No onpa kummallista. Sellaista se politiikka on. On vaalit, valitaan hallitus ja vedetään linjat.

Kuntarakennekeskustelu nähdään mörkönä. Kuitenkin pitäisi rajojen sijaan osata kunnassa kuin kunnassa, pohtia sitä miten ihmiset saavat palvelunsa, miten elinkeinotoiminta pyörii parhaalla mahdollisella tavalla ym. Eikä sitä, missä kukin luottamushenkilö kulloinkin istuu. Ei tässä taloudellisessa tilanteessa pitäisi kellään olla varaa moittia toisia kuntia, polttaa siltoja ja riidellä riitelemisen ilosta. Vaan pitäisi rakentaa. Sekä fyysisesti että henkisesti. Yhteisiä asioita hoitamaan kun luottamushenkilöt on valittu. Tai niin pitäisi olla.

Kävimme lauantaina nauttimassa Kuopion Kaupunginteatterin antia, Loukossa. Mielenkiintoinen kuvaelma ihmismielen syvyyksistä, loistavine monologeineen. Parhaimmillaanhan kulttuuri on ajatuksia herättävää ja syvältä kouraisevaa. Samaa tunnetta odotan Varkauden teatterin Kultalammelta, joka ainakin elokuvana nuo kouraisun kriteerit täytti monikertaisesti. Harvoin teatterista lähtee pois pettyneenä tai pahalla mielin. Aina saa jotain ajattelemisen aihetta.

Pimeää on, sekä aamulla töihin lähtiessä, että illalla palatessa. Mutta vielä se lumikin sieltä satelee. Ja pakkaset.