Kesä on kauneimmillaan; helteineen ja ukkosmyrskyineen. Alkukesän lomareissun tarkoituksena oli nollata kevään koitokset. Kaikenlaiset sellaiset. Suuntasimme Riikaan, kuulemma Baltian Pariisiksi tai Prahaksi kutsuttuun. Kaunis oli kaupunki, ruoka hyvää ja ihmiset mukavia. Erityisesti vanhan kaupungin kujilla sai aistia latvialaista kulttuuria. Sattumoisin samaisina päivinä oli alkamassa Riikan Oopperafestivaalit ja yhdeksän euron lipun hinnalla sai nauttia unohtumattoman elämyksen Aidasta. Suositella täytyy. Samaa olen yrittänyt muillakin reissuilla. Oopperaan, konsertteihin ja musikaaleihin pääsee kohtuullisilla hinnoilla ja elämykset ovat olleet unohtumattomia. Muutenkin Riika näytti kauniin puolensa. Ihmiset olivat ystävällisiä ja sää suosi (kuuma). Ehkä näissä matkakokemuksissa on osin kyse myös asenteesta. Mennäänkö maahan sen maan kulttuurin mukaan olemaan vai ei.
Ensi viikolla suuntaamme lasten kanssa samaiseen kaupunkiin. Lasten ehdoilla ja lasten silmin voi kaupunki näyttää vähän toisenlaiselta. Jurmalan vesipuisto ja hiekkarannat näyttelevät varmaan sillä kertaa isoa osaa reissusta.
Politiikan rintamalla hallitusneuvotteluissa viime viikolla soudettiin ja huovattiin. Toivon mukaan tähän maahan saadaan toimintakykyinen hallitus piakkoin ja venettä soudetaan yhteistyössä samaan suuntaan. Ei ole helppo homma. Myrskyjäkin on varmasti näkyvissä.
Kävimme eilen helteisellä Rompetorilla Sorsakoskella. Jälleen kerran on pakko nostaa hattua aktiivisille ja positiivisille kyläläisille hienosta tapahtumasta. Vuoden kylä-palkinto meni oikeaan osoitteeseen. Taidenäyttelyn tuoksinassa kyläläisiä puhutti edelleen Seuralan kattoremontti. Enkä ihmettele. Kattoremontin lainan takaamisen evääminen osoitti kunnastamme jotain. Jokainen meistä voi olla omaa mieltänsä siitä, mitä.
