Puh pah Pisasta pois

Vaalit olivat ja menivät ja arkikin on ollut ihan tavanomaista arkea jo kotvan aikaa. Open työtä, kuntapolitiikkaa ja mukavaa iltojen kotitouhuja.

Arkeen on palattu politiikassakin. Hallitus on muodostettu. Porvarihallitus, jonka ohjelma on minusta ihan tekijöidensä näköinen. Tähän on todettava sekin, että ihan aikuisten oikeasti sosialidemokraattien paikka on olla nyt oppositiossa. Siitä yksinkertaisesta syystä, että koimme sellaisen vaalitappion, ettei kansa meitä ole hallitukseen halunnut. Yksinkertaista minusta. Kansa on puhunut ja siihen on nöyrryttävä.

Hallitusohjelma. Olen muutaman hetken vetänyt henkeä, ennenkuin kommentoin. Yhden asian kerrallaan. Koulutuksesta leikkaaminen on järisyttävää. Etenkin kun sekä keskustan että kokoomuksen kärkipoliitikot julistivat ennen vaaleja yksi toisensa jälkeen vastustavansa koulutuksesta leikkaamista. Onpa tuo facebook täyttynyt kuvista, joissa molempien puolueiden puheenjohtajat poseeravat lukiolaisten tempauksista tuttujen Koulutuslupaus-kylttien kanssa. Mitähän merkitystä on lupauksilla, jos niitä ei ole edes aikomusta pitää?

Kärkihankkeissakin koulutus mainitaan. Oppimistapojen hyödyntäminen digitaalisia oppimisympäristöjä käyttöönottamalla vaikuttaa ihan hyvältä ajatukselta. Jos digitaalisista oppimisympäristöistä ei tule se itsetarkoitus, tai ope. Samoin pedagogiikan uudistaminen, koululiikunnan lisääminen, koulurauhan parantaminen ja kielten opiskelun lisääminen. Hyviä asioita, kunhan erilaiset oppilaat huomioidaan eikä lisätä eriarvoistumista. Ja pakkoa esim. kielten opiskeluun. Ihan kaikki kun eivät pärjää noissa kielissä.

Mutta. Koulutuksesta on ilmoitettu säästettäväksi 600 miljoonaa. "Kannustetaan koulutuksen järjestäjiä toiminnan tehostamiseen." Siis keppiä vai porkkanaa?  "Päivitetään kelpoisuusvaatimuksia julkisella sektorilla." Ei ehkä tarkoita sitä, että niitä tiukennetaan.

Hallitus aikoo säästää luokkakokojen pienentämiseen liittyvistä avustuksista. Harmi. Kunnatkin kun ovat taloudellisesti haasteellisessa tilanteessa ja pelkäänpä, että luokkakokoja suurennetaan tuon päätöksen vuoksi monessa kunnassa. Ja ketkä siitä kärsivät eniten? Ne lapset ja nuoret, joilla on vaikeaa ja tarvitsevat enemmän tukea ja apua.

Koulutuksesta leikkaaminen on leikkaamista juuri sieltä, missä on yksi hyvinvointiyhteiskuntamme peruskivistä ja missä me suomalaiset olemme hyviä. Koulutusjärjestelmämme on ollut kohtalaisen tasapuolinen. Opiskelu on ollut mahdollista myös niille, joiden vanhempien kukkaron paksuus ei ole tietosanakirjan luokkaa. Kouluruoka on ollut maksutonta. Tähän aina muistan tuttavani kertomuksen siitä, miten kouluaikanaan oli joutunut eri penkille syömään eväitään. Kun ei ollut vanhemmilla varaa maksaa sitä kouluruokaa. Pelkäänpä, että koulutuksen leikkauksilla murennetaan hyvinvointivaltiomme perustaa ja eriarvoistetaan lapsiamme ja nuoriamme. Toivottavasti olen väärässä.