Linjanvetoa

Kunnassa pitäisi olla linja. Linjanvetoa siitä, mihin päin kuntaa ollaan viemässä. Yhdessä. Tällä valtuustokaudella linjoja on ollut liki yhtä monta kuin ryhmiäkin, joissakin asioissa jopa enemmän. Äänestetään siitä, tästä ja tuosta. Yhteistä keskustelua kaikkien valtuustoryhmien välillä ei ole juurikaan ollut. Johtuneeko siitä, että valtuutetut ovat jotenkin yhteistyökyvyttömiä, -haluttomia vai siitä, että on totuttu tanssimaan tietyn pillin mukaan?

Kunnassa on tehty hyviä strategioita. Strategiapapereiden vaan kun pitäisi näkyä käytännön elämässä. Kulttuurin tulisi olla toisia arvostava, erilaisia mielipiteitä huomioiva ja kompromissejakin kestävä.

Närästää vieläkin Sorsakosken Seuralan kattoremontti. Vaikka onkin ollutta ja mennyttä ja pieni asia kunnan näkökulmasta. Mutta periaatekysymys. Sorsakoski-seura siis osti Seuralan ja pyysi kunnan takausta kattoremonttiin. Keskusta torppasi ajatuksen perustellen sitä sillä, että sitten joudutaan tukemaan kaikkia. No niin. Nyt sitten keskustalaisvaltuutetun aloite, jossa Paukarlahden nuorisoseurantalolle haettiin avustusta lämmitysjärjestelmään, olikin mm. valtuuston puheenjohtajan ja muutaman muun keskustalaisvaltuutetun allekirjoittama. Missä siis linja? Vai meneekö linja kotikylän perusteella vai sen, kuka aloitteen sattuu tekemään? Ihmettelen.

Valtuusto oli tehnyt päätöksen käyttämättömien kyläkoulujen myyntiaikeista. Mutta näin ennen vaaleja keskusta halusi pyörtää päätöksen. Rahaa ei ole varattu remonttitarpeisiin, mutta kyläkoulut pidetään pystyssä. En tiedä miten, sitä tarina ei kerro. Kyläkoulujen myynti kyläyhteisöille on monipiippuinen juttu. Ensiksikin siitä syystä, että jos linjamme on se, ettei sitten enää missään auteta eikä tueta, ei kukaan taida kouluja rasitteekseen haluta. No sitten kunta maksaa kuitenkin. Olisiko tässä suurta viisautta edes pohtia kompromissia? Myydään koulut kyläyhdityksille halvalla ja osallistutaan esim. takauksin remontteihin? Tulisi ehkä kuitenkin halvemmaksi kuin tällainen poukkoilu. Ja koulut säilyisivät mahdollisesti kyläläisten toimintaan käyttökelpoisina.

Tässä ajassa meillä on edessä monta pohdintaa. Rahaa ei ole liiaksi. Nostetaanko veroja vai mistä saadaan tuloja? Mistä säästetään? Rakennetaanko ensin Leivolan palveluasumisen yksikön laajennus, päiväkoti vai monitoimihalli? Otetaanko lisää hoitajia, sosiaalityöntekijöitä vai sihteereitä? Vai ketään?

Pohdintojen paikkoja tulee olemaan. Toivonpa, että saamme valtuuston, joka ajattelee, pohtii, ymmärtää ja osaa tehdä kauaskantoisia päätöksiä.

Torilla taas tavattiin. Niin kuntalaiset kuin kuntavaaliehdokkaatkin. Kivaahan tämä on. Yleenä. Eräs kuntavaaliehdokas kertoi, miten jotkut ehdokkaat eivät enää tervehdi. No peli on kai kovaa ja jyvät erottuvat akanoista, ihmisinäkin. Näin.

Vaalit ovella

Mistä huomaa, että vaalit ovat ovella? Ensimmäiset lehtimainokset ilmestyvät paikallislehteen ja kuntamme katukuvassakin näkyy tolppamainoksia. Paikallislehti täyttyy mielipidekirjoituksista ja facebook päivitetyistä profiilikuvista ja vaalisivustoista. Puolueiden puheenjohtajat ja ministerit jalkautuvat kuntiin. Hyvä näin. Etenkin se, että ihmiset ovat innostuneet työstä ja haluavat mitä ilmeisimmin ihan oikeasti vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Niin, ja vaalityö voi olla ihan mukavaakin ;)

Entäs se nurja puoli. Facebook täyttyy niin, että osa ihmisistä jättää kyseistä vuorovaikutuskanavaa käyttämättä seuraavan kuukauden. Mainoksia liimataan kuulemani mukaan jo suojatien merkkeihin. Ihmiset ovat minusta aikaisempia vaaleja enemmän varpaillaan, hermostuneita ja ylilyöntejä toisten morkkaamiseksi tapahtuu. Valitettavaa. Mutta näin ainakin meillä.

Oikeasti on tärkeät vaalit. Näissä vaaleissa valitaan seuraavaksi neljäksi vuodeksi valtuutetut, joiden tehtävänä on luotsata kuntaa. Suuntaan tai toiseen. Demokratiaan kuuluu se, että ne jotka valitaan, päättävät suunnan. Ja vauhdin.

No. Meillä tulee toivottavasti vielä tämän vuoden puolella esitys kunnan uudesta toimintasäännöstä. Meillähän on kohtalaisen omituinen kunta jopa valtakunnan tasolla siinä, että kunnanhallitus ja lautakunnat ovat parillisia. Siis 8-paikkaisia. Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että äänestystilanteessa meillä hyvinkin usein puheenjohtajan ääni ratkaisee. Varsinkin kun valtapuolue Keskustalla (jolla ei ole yksinkertaista enemmistlöä valtuustossa) on esim. kunnanhallituksessa puolet paikoista ja puheenjohtajuus. Niin, ja jos lautakunta on tehnyt epämieluisan päätöksen, on se otettu kunnanhallituksen käsittelyyn. Ja kappas. Äänestetään 4-4 ja puheenjohtajan ääni ratkaisee.

Tästä demokratiavajeesta ja puheenjohtajan kohtuuttomasta vallanmahdollisuudesta johtuen teimme asiasta aloitteen. Ja kohta pitäisi päättää parittomista jäsenmääristä. Siis 7 vai 9? Demokratian näkökulmasta jokaisen toisiaan ja itseään kunnioittavan luottamushenkilön tulisi ajatella, että enemmän on parempi. Istuipa niillä jakkaroilla sitten kuka hyvänsä. Varsinkin kun meidänkin toiminnoista iso osa on erilaisissa kuntayhtymissä ja liikelaitoksissa, joissa kunnan suorat vaikutusmahdollisuudet ovat minimaaliset. Mahdollisuus pitää olla pienilläkin porukoilla, mutta pelkäämpä että keskustan intressit ovat toiset. Mutta toivoa sopii.