Sateenkaaria

Kuluneen viikon uutisannista on vastannut vietetty Pride-viikko ja siihen liittyvät kielenkantojen kirvoitukset mediassa. Samaisella viikolla eduskunnan lakivaliokunta päätti äänestyksen jälkeen torjua kansalaisaloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Eduskunta käsittelee salissa aloitetta ajallaan ja toivon sydämestäni kansanedustajien päätyvän tasa-arvoisen avioliittolain puolelle. Lisäkseni yli 166 000 muuta suomalaista olemme allekirjoittaneet kyseisen aloitteen. Hiljaiseksi vetää. Olemme olevinamme sivistysvaltio, mutta esimerkiksi Uruguay ja Etelä-Afrikka ovat tällä saralla meitä edellä. Mitä se kertoo meistä suomalaisista ja päättäjistämme?

Mielipiteitä on suuntaan ja toiseen ja asia herättää vahvoja tunteita. Kielteistä kantaa on perusteltu sillä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen asia; miksi? Tai että adoptiossa lapsella on oltava isä ja äiti. Väitetäänkö siis, että isä ja äiti ovat lähtökohtaisesti parempia avioliitossaan tai vanhempia kuin kaksi äitiä tai kaksi isää? Ehkä räikeimpiä kommentteja aiheesta on julkisuuteen antanut perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen, joka on kommentoinut kyseessä olevan ”höpöhöpö-lain” ja pohtinut eduskunnassa vapaamielisuuden rajoista niin, että ”Kysyn, onko pelättävissä, että maailmalla aletaan esittämään vaatimuksia siitä, että ihmisen on saatava avioitua rakastamansa hauvelin kanssa”. Tälläiseen rinnastukseen ei pysty edes kommentoimaan. Surullista on.

Entä se, että kielteistä kantaa perustellaan perinteiden kunnioittamisella? Ovatko kaikki perinteemme sellaisia, ettei niitä pitäisi muuttaa? Aina tässä tulee mieleen, ettei maassamme ole aina ollut tasavertaisia mahdollisuuksia koulutukseen tai terveydenhoitoon eikä naisilla ole ollut äänioikeutta. Eikä ole kovinkaan kauan aikaa siitä, kun meidänkin sivistysvaltiossamme homoseksuaalisuus luokiteltiin rikokseksi ja sairaudeksi.  Haluaako oikeasti joku palata tuollaiseen aikaan? Samaa sukupuolta olevien ihmisten välinen avioliitto ei minusta ole suvaitsevaisuuskysymys vaan päivänselvästi ihmisoikeuskysymys. Ja piste.

Sateenkaaria näkyy taivaallakin; sen verran sateista on päiviin mahtunut. Meillä vietettiin viikonloppuna esikoisen rippijuhlat ja aina niin liikuttavaahan tuo on. Kirkkokin on ajan hengessä mukana; ensimmäisen kerran kuulin tarjottavan ehtoollisella gluteiinitonta ehtoollisleipää ja alkoholitonta viiniä. Ja päiviin on mahtunut jalkapalloa, niin telkkarissa, pihapeleissä kuin ruokapöytäjutuissakin. Esikoinen totesikin taannoin pikkuveljen saavan pelikieltoa, kun kerran pureskelee. Hyvin ovat nuoret miehet perillä mm-kisoista; sekä siitä oikeasta pelaamisesta että myös kisoja ympäröivistä kohuista.

Niin. Ja on tämä Suomen kesä kaunis. Matkalla mökille.

Asennetta

Kesälomat ovat jo monilla alkaneet; ainakin koululaiset ovat jo kirmanneet kesälaitumille. Meidän perheemme otti varaslähdön kesään ja rentouttavalta lomareissulta on jo palattukin. Ja arkeen. Ennen virallisempaa kesätaukoa kokoontuvat vielä maakuntahallitus ja kunnassamme ainakin kunnanvaltuusto ja talouden tasapainottamisen työryhmä. Touhua riittää siis vielä vähän aikaa.


Kulunut vuosi on ollut kohtalaisen kiireistä aikaa, ainakin näin kuntapäättäjän näkökulmasta. Eteen on tullut isoja ja pieniä, paljon puhuttavia asioita. Leppävirran näkökulmasta isoina päätökset mm. investoinnit monitoimihalliin ja uuteen päiväkotiin ja talouden tasapainottamisen toimenpiteet (ikävät sellaiset, mutta tässä taloustilanteessa välttämättömät). Joskus käy niin, että vaikutuksiltaan pienemmät puhuttavat enemmän.

Vaikka toki tärkeitä asioita nekin.Asioiden eteenpäin viemisen kannalta keskustelulla on merkitystä. Erityisesti toisten kuuntelemisella sen lisäksi, että oman näkemyksensä uskaltaa tuoda esille. Ei niin, että vaan kilpaa huudetaan ja sitten äänestellään. Voihan olla niinkin, että toisen näkökulmassa on jotain sellaista, mitä itse ei ole hoksannutkaan ajatella. Ja tässä on syytä todeta sekin, että kuluvana vuonna kohtalaisen hyvässä hengessä ja yhteistyössä on asioita pystytty viemään eteenpäin. Keskustellen ja kuunnellen.

Leppävirta on mukana kuntaliitosselvityksessä yhdessä Heinäveden, Joroisten ja Varkauden kanssa. Niinkuin hyvin tiedätte, ei valtuustollamme ole tahtoa kuntaliitoksiin. Joka tapauksessa, tässäkin asiassa, uskon selvityksillä saatavan hyvää ja tarpeellista tietoa tulevaisuutta ajatellen. Etenkin sieltä yhteistyön näkökulmasta. Jo tällä hetkellä meillä on paljon yhteisiä toimintoja monien kuntien kanssa. Eivätkä ne ainakaan tulevaisuudessa tule vähenemään, päinvastoin. Siitä syystä on ennakkoluulottomalla asenteella näitäkin keskusteluja osattava käydä.

Facebookissa on viime viikkoina levinnyt positiivisuushaaste. Ihmiset ovat haastaneet toinen toisiaan kertomaan muutaman hyvän asian päivästään. Asennetta. On ilo lukea, miten ihmiset vaikka sitten etsivät päivästään muutaman hyvän jutun. Tekee hyvää. Se, että muistaisi joka ikinen päivä pysähtyä ajattelemaan. Niitä hyviä asioita. Paljon sattuu ja tapahtuu, hyvää ja pahaa. Kuitenkin uskon vakaasti siihen, että asennoitumalla elämään ja uusiin asioihin positiivisesti, saa tästä elosta enemmän irti. Ja muistaisi sitten vanhana kiikkutuolissa elämää pohtiessaan niitä hyviä tapahtumia ja kommelluksia, naurua ja elämän pieniä iloja.