Savo-Karjalan sosialidemokraatit kokoontuivat tänä viikonloppuna piirikokoukseensa Joensuuhun. Tupa täynnä porukkaa ja keskustelu vilkasta. Hieno homma. Ehdokaslistaamme täydennettiin neljällä ehdokkaalla ja nyt lista vaikuttaakin monipuoliselta ja kattavalta. Valinnanvaraa löytyy ja varmasti jokaiselle äänestäjälle vaihtoehto.
Me ehdokkaat esittäydyimme, lyhyesti ja tiiviisti. Mietin siinä hetken, miten voisi sanomansa tiivistää. Siis hetken, koska ensimmäisenä aakkosjärjestyksessä piti siis homma aloittaa.
Siis, lyhyt esittely itsestä: 42v, neljän jätkän äiti, siis kodissansa ainoa prinsessa ;), hoitotyön ope, aikaisemmin sairaanhoitaja.
Ja tiivistetty teema: Pakko sanoa, että edelleen kokoomuksen Rädyn lausuma pienituloisten määrästä kirvoitti tähänkin. Siis pienituloiset, joita on oikeasti paljon enemmän kuin Rädyn määritelmä "hyvin pieni osa suomalaisista vanhemmista". Pienituloiset eläkkeensaajat, pienituloiset lapsiperheet, pienituloiset työttömät, pienituloiset työssäkäyvät jne. Pienituloisten ihmisten aseman parantamiseen on meidän sosiaalidemokraattien tartuttava aikaisempaakin tomerammin. Sosiaaliturvaa on parannettava. Työllistymiseen panostettava. Huolehdittava toimivasta neuvolasta ja laadukkaasta perusopetuksesta. Turvattava laadukkaat peruspalvelut ja huolehdittava niiden saatavuudesta. Varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta. Jnejne. Kaikki siis vaikuttaa kaikkeen. Noihin teemoihin, niiden syihin ja seurauksiin tulen palaamaan vielä monen monta kertaa. Sosialidemokratiaa tarvitaan. Aikuisten oikeasti.
lauantai 30. elokuuta 2014
tiistai 26. elokuuta 2014
Pessimisti ei pety
Ei tietenkään. Jos jotain uutta yritetään tai kehitetään, on olemassa myös mahdollisuus epäonnistua. Realisti on ehkä oltava, muttei pessimismillä kovin kauaksi pötkitä.
Esimerkkinä eilisen illan kuntarakenneselvityksen tiimoilta pidetty yhteisseminaari, johon oli kutsuttu Varkauden, Leppävirran, Joroisten ja Heinäveden kunnanvaltuustot ja keskeisimmät viranhaltijat. Esitykset olivat kattavia ja kunnanjohtajien puheenvuorot odotetun kaltaisia. Ei siis mitään räiskyvää. No. Niinkuin täälläkin olen jo aiemmin todennut, kyseessä on kuntaliitosselvitys, mutta tarkoitus myös vakavasti pohtia yhteistyön näkökulmia. Erityisesti siitä syystä, että yhteistyötä tullaan tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin tarvitsemaan ja tässä kuntaliitosselvitystyössä on sitä oivallista pohtia ja kehittää. Ja toisaalta siksi, ettei kaikkien kuntien kunnanvaltuustoissa ole aitoaa tahtoa kuntaliitoksiin. Kuten ei meillä Leppävirrallakaan.
Siis yhteistyön näkökulmia piti pohtia. Surullista kyllä, mutta keskustalainen kunnanvaltuutettumme omassa kommentissaan kertoi Varkauden hyvistä menneistä vuosista ja totesi, miten huonosti kaupungilla nyt menee. Kehoitti lisäksi, että "Varkauden pitää laittaa ensin oma pesä kuntoon ja tulla vasta sitten meidän juttusille. Me leppävirtalaiset emme luota Varkauden kykyyn laittaa asiansa kuntoon". Käsittämättömiä kommentteja minusta.
Palaute a) Varkaus ei ole tullut "meidän juttusille". Ihan on yhdessä tuota selvitystä tehty ja Leppävirran kunnanvaltuusto on tuohon selvitykseen päättänyt lähteä.
Palaute b) "Me leppävirtalaiset", huh. Minusta on kohtuullisen ylimielistä asettua puhumaan kaikkien kuntalaisten suulla. Ja yhteistyötä kehittävässä seminaarissa. Reagointina salissa edelliseen puheenvuoroon näkyi salista poistumisia. Valitettavasti, ymmärrän kyllä. Ja pakkohan tuohon oli pahoittelut kommentoida. Enpä ole usein joutunut tai päätynyt toisten puheita pahoittelemaan muille. Eilen oli pakko.
Miten tämä meininkin on tällaiseksi mennyt? Eri mieltä pitää olla ja äänestääkin uskaltaa. Kritiikistä ja ajatusten vaihtamisesta syntyy usein uutta ja vireää. Varsinkin jos molemmilla osapuolilla on avoin
mieli ja kyky vastaanottaa myös toisen ajatuksia. Vaikka ne olisivat erilaisia kun omamme.
En kuitenkaan ymmärrä epäasiallista huutelua ja kommentointia, jossa hyvän maun rajat ja toisten ihmisten (tai kuntien) kunnioittaminen puuttuvat. Käsittämätöntä. Samaan kategoriaan voi heittää viimeisimpien kunnallisvaalien alla olevat lehtikirjoitukset ja facebook-kommentoinnit. Ihmisiltä, joita voisi luulla ajatteleviksi. Mutta joskus mopo keulii. Näköjään.
Päiväni vierähtää Kajaanissa Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntaliittojen yhteisessä Huippukokouksessa. Paljon tiukkaa asiaa. Monipuolista ja kiivastakin keskustelua luvassa, uskoisin.
Esimerkkinä eilisen illan kuntarakenneselvityksen tiimoilta pidetty yhteisseminaari, johon oli kutsuttu Varkauden, Leppävirran, Joroisten ja Heinäveden kunnanvaltuustot ja keskeisimmät viranhaltijat. Esitykset olivat kattavia ja kunnanjohtajien puheenvuorot odotetun kaltaisia. Ei siis mitään räiskyvää. No. Niinkuin täälläkin olen jo aiemmin todennut, kyseessä on kuntaliitosselvitys, mutta tarkoitus myös vakavasti pohtia yhteistyön näkökulmia. Erityisesti siitä syystä, että yhteistyötä tullaan tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin tarvitsemaan ja tässä kuntaliitosselvitystyössä on sitä oivallista pohtia ja kehittää. Ja toisaalta siksi, ettei kaikkien kuntien kunnanvaltuustoissa ole aitoaa tahtoa kuntaliitoksiin. Kuten ei meillä Leppävirrallakaan.
Siis yhteistyön näkökulmia piti pohtia. Surullista kyllä, mutta keskustalainen kunnanvaltuutettumme omassa kommentissaan kertoi Varkauden hyvistä menneistä vuosista ja totesi, miten huonosti kaupungilla nyt menee. Kehoitti lisäksi, että "Varkauden pitää laittaa ensin oma pesä kuntoon ja tulla vasta sitten meidän juttusille. Me leppävirtalaiset emme luota Varkauden kykyyn laittaa asiansa kuntoon". Käsittämättömiä kommentteja minusta.
Palaute a) Varkaus ei ole tullut "meidän juttusille". Ihan on yhdessä tuota selvitystä tehty ja Leppävirran kunnanvaltuusto on tuohon selvitykseen päättänyt lähteä.
Palaute b) "Me leppävirtalaiset", huh. Minusta on kohtuullisen ylimielistä asettua puhumaan kaikkien kuntalaisten suulla. Ja yhteistyötä kehittävässä seminaarissa. Reagointina salissa edelliseen puheenvuoroon näkyi salista poistumisia. Valitettavasti, ymmärrän kyllä. Ja pakkohan tuohon oli pahoittelut kommentoida. Enpä ole usein joutunut tai päätynyt toisten puheita pahoittelemaan muille. Eilen oli pakko.
Miten tämä meininkin on tällaiseksi mennyt? Eri mieltä pitää olla ja äänestääkin uskaltaa. Kritiikistä ja ajatusten vaihtamisesta syntyy usein uutta ja vireää. Varsinkin jos molemmilla osapuolilla on avoin
mieli ja kyky vastaanottaa myös toisen ajatuksia. Vaikka ne olisivat erilaisia kun omamme.
En kuitenkaan ymmärrä epäasiallista huutelua ja kommentointia, jossa hyvän maun rajat ja toisten ihmisten (tai kuntien) kunnioittaminen puuttuvat. Käsittämätöntä. Samaan kategoriaan voi heittää viimeisimpien kunnallisvaalien alla olevat lehtikirjoitukset ja facebook-kommentoinnit. Ihmisiltä, joita voisi luulla ajatteleviksi. Mutta joskus mopo keulii. Näköjään.
Päiväni vierähtää Kajaanissa Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntaliittojen yhteisessä Huippukokouksessa. Paljon tiukkaa asiaa. Monipuolista ja kiivastakin keskustelua luvassa, uskoisin.
lauantai 23. elokuuta 2014
Köyhyyttä, pienituloisuutta ja utopiaa
Kolmisen vuotta sitten pohdiskelin köyhyyttä tässä blogissani. Onko köyhä pienituloinen vaiko se, jolla jää rahaa vähiten elämiseen pakollisten kulujen jälkeen? Ja miten eri tavalla tätäkin asiaa lähestyä.
Tällä viikolla Kokoomuksen sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty kohahdutti lausunnollaan. Taustalla on keskustelu Antti Rinteen esittämästä verotukseen tehtävästä lapsivähennysmallista, joka Rinteen mukaan toisi merkittävän parannuksen pieni- ja keskituloisille perheille, erityisesti yksinhuoltajaperheille. Keskustelussa nyt ymmärtääkseni väännetään siitä, pitäisikö vaiko eikö lapsilisien leikkausta kompensoida kyseisenlaisella mallilla. Suurimman kohun tässä keskustelussa on nyt aiheuttanut ministeri Räty, joka on todennut Kokoomuksen Verkkouutisille: "Kun lapsilisä ja lapsilisäleikkaus kohdistuvat kaikkiin lapsellisiin, niin täysi verovähennys kohdentuu vain alle 2100 euroa kuussa tienaaviin, joita on kuitenkin hyvin pieni osa suomalaisista vanhemmista."
Täh? Siis 2100 euroa kuukaudessa. Hyvin pieni osa vanhemmista? Meillä ministerin kanssa tuskin onkaan ihan samankaltainen ystäväpiiri, mutta silti. Tuntemistani pienten lasten vanhemmista varmaankin (emme kahvipöydässä paljon palkoista juttele) puolet kuuluu tuon rajan alapuolelle. Monella pienen lapsen vanhemmalla ei ole töitä, ei siis myöskään kovin suuria tuloja. Myöskään kaupan alan työntekijän, siistijän, päivätyötä tekevän lähihoitajan tai sairaslomalaisen tulot eivät varmasti päätä huimaa. Ja jos vastapainona on opettajia, sairaanhoitajia ja joku työnjohtaja, niin veikkaanpa tuon "puolet kuuluu rajan alapuolelle" sattuvan ainakin meikäläisen tuttavapiiriin.
Tilastokeskuksen 2012 veronalaiset tulot -tilaston mukaan ikäluokissa 20-59, noin 42%:n tulot olivat alle tuon 2100 euron. Ja tuohon ikäluokkaan varmaan suurin osa pienten lasten vanhemmista sattuu. En ymmärrä, mihin ministeri nojaa lausunnollaan "hyvin pieni osa suomalaisista vanhemmista". Vai eikö mihinkään? Vai onko niin, että kokoomus ministerinsä mukaan luettuna on erkaantunut ihan tavallisesta suomalaisesta perheestä? Siitä perheestä, jossa mietitään ruokakaupassa ruuan hintaa. Otetaan hyllyistä halvin maitopurkki, leikkeleeksi kelpaa lauantaimakkara ja vessapaperipaketin valintaa ohjaa pehmeyttä enemmän hinta. Lihaakin syödään, muttei sitä sisäfilettä, ainakaan arkena. Perhe, jonka arkeen kuuluu tulojen ja menojen laskeminen niin, että laskut tulevat maksettua. Onko varaa tilata Aku Ankkaa tai Seuraa? Kumpi tilataan? Ja lastenkin harrastuksissa on mietittävä, millaiset harrastusvälineet voidaan ostaa ja mitä harrastaa. Päivittäin tehdään kompromisseja. Mikä on tärkeää ja mikä ei. Tai siitä perheestä, jossa ollaan tuotakin paln ahtaammalla. Päivittäistä ruokaa on mietittävä ja jokainen euro on laskettava. Työtä ei ole, vaikka useita työhakemuksia on lähetetty.
Onni ei tule rahasta. Siitä huolimatta meidän on tässä maassa huolehdittava siitä, että perheiden toimeentulo on siedettävällä tasolla. Ettei ihan joka päivä tarvitse miettiä taloudellista pärjäämistä. Toivoisin Kokoomuksenkin ihan oikeasti kurkkaavan myös sinne toisenlaiseen arkeen.
P
Tällä viikolla Kokoomuksen sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty kohahdutti lausunnollaan. Taustalla on keskustelu Antti Rinteen esittämästä verotukseen tehtävästä lapsivähennysmallista, joka Rinteen mukaan toisi merkittävän parannuksen pieni- ja keskituloisille perheille, erityisesti yksinhuoltajaperheille. Keskustelussa nyt ymmärtääkseni väännetään siitä, pitäisikö vaiko eikö lapsilisien leikkausta kompensoida kyseisenlaisella mallilla. Suurimman kohun tässä keskustelussa on nyt aiheuttanut ministeri Räty, joka on todennut Kokoomuksen Verkkouutisille: "Kun lapsilisä ja lapsilisäleikkaus kohdistuvat kaikkiin lapsellisiin, niin täysi verovähennys kohdentuu vain alle 2100 euroa kuussa tienaaviin, joita on kuitenkin hyvin pieni osa suomalaisista vanhemmista."
Täh? Siis 2100 euroa kuukaudessa. Hyvin pieni osa vanhemmista? Meillä ministerin kanssa tuskin onkaan ihan samankaltainen ystäväpiiri, mutta silti. Tuntemistani pienten lasten vanhemmista varmaankin (emme kahvipöydässä paljon palkoista juttele) puolet kuuluu tuon rajan alapuolelle. Monella pienen lapsen vanhemmalla ei ole töitä, ei siis myöskään kovin suuria tuloja. Myöskään kaupan alan työntekijän, siistijän, päivätyötä tekevän lähihoitajan tai sairaslomalaisen tulot eivät varmasti päätä huimaa. Ja jos vastapainona on opettajia, sairaanhoitajia ja joku työnjohtaja, niin veikkaanpa tuon "puolet kuuluu rajan alapuolelle" sattuvan ainakin meikäläisen tuttavapiiriin.
Tilastokeskuksen 2012 veronalaiset tulot -tilaston mukaan ikäluokissa 20-59, noin 42%:n tulot olivat alle tuon 2100 euron. Ja tuohon ikäluokkaan varmaan suurin osa pienten lasten vanhemmista sattuu. En ymmärrä, mihin ministeri nojaa lausunnollaan "hyvin pieni osa suomalaisista vanhemmista". Vai eikö mihinkään? Vai onko niin, että kokoomus ministerinsä mukaan luettuna on erkaantunut ihan tavallisesta suomalaisesta perheestä? Siitä perheestä, jossa mietitään ruokakaupassa ruuan hintaa. Otetaan hyllyistä halvin maitopurkki, leikkeleeksi kelpaa lauantaimakkara ja vessapaperipaketin valintaa ohjaa pehmeyttä enemmän hinta. Lihaakin syödään, muttei sitä sisäfilettä, ainakaan arkena. Perhe, jonka arkeen kuuluu tulojen ja menojen laskeminen niin, että laskut tulevat maksettua. Onko varaa tilata Aku Ankkaa tai Seuraa? Kumpi tilataan? Ja lastenkin harrastuksissa on mietittävä, millaiset harrastusvälineet voidaan ostaa ja mitä harrastaa. Päivittäin tehdään kompromisseja. Mikä on tärkeää ja mikä ei. Tai siitä perheestä, jossa ollaan tuotakin paln ahtaammalla. Päivittäistä ruokaa on mietittävä ja jokainen euro on laskettava. Työtä ei ole, vaikka useita työhakemuksia on lähetetty.
Onni ei tule rahasta. Siitä huolimatta meidän on tässä maassa huolehdittava siitä, että perheiden toimeentulo on siedettävällä tasolla. Ettei ihan joka päivä tarvitse miettiä taloudellista pärjäämistä. Toivoisin Kokoomuksenkin ihan oikeasti kurkkaavan myös sinne toisenlaiseen arkeen.
P
lauantai 16. elokuuta 2014
Kesästä syksyyn
Niin se vaan arki alkaa ja syksy odottaa. Olenkin aloittanut taas työt tulevien lähihoitajien opettajana. Kulunut vuosi kotosalla on ollut ihana ja tarpeen. Silti on ihana palata opiskelijoiden, ammatillisen kasvunsa alkutaipaleella olevien nuorten ja elämänkokemusta vähän enemmän omaavien aikuisopiskelijoiden pariin. Monta uutta asiaa oppii itsekin ja ajatusten vaihtaminen on aina molemminpuolista. Opettajana sitä oppii opiskelijoiltakin aina jotakin ja saa ajattelemisen aiheita.
Kulunut kesä on kuntapolitiikan saralla ollut aika hiljaista, kunnassa siis asiat aika hyvin. Yhteydenotot ovat liittyneet pääsääntöisesti yksityiskohtiin, mutta ihmisten näkökulmasta isoihinkin asioihin. Torimaksut, mattolaiturin pumpun rikkoutuminen ja Pali-kyytien aikataulut ovat herättäneet kysymyksiä ja kannanottoja. Isoja mullistuksia ei siis ole ollut, vaikkakin tuleva syksy on monessa isossa asiassa mielenkiintoinen ja muutoksia tulee tapahtumaan.
Ylihuomenna maanantaina julkistetaan soteratkaisuun liittyvä lakiluonnos. Sittenpä alkaa pohdinta ja kädenvääntö asiasta, mutta siitä myöhemmin, kun linjanvedot ovat selvillä. Päivystysasetusta on jo lehtien palstoilla paljonkin kritisoitu. Ymmärtääkseni kuitenkin asetuksessa on sekin mahdollisuus, että akuuttia hoitoa annetaan myös kunnissa. Lisäksi uskon siihen, että mikäli ensihoito tulee toimimaan niinkuin tavoitteissa ilmaistaan, saavat edelleen päivystyshoitoa, vaikkapa ensihoidon toteuttamana myös ne kuntalaiset, jotka asuvat kauempana päivystysasemasta. Valitettavaa on minusta se, että ennenkuin edes suunnitelmat ovat valmiina, ihmisiä pelotellaan sillä, ettei hoitoa saa. En usko tuohon. Asia vaan on selvitettävä ja porsaanreiät tukittava, jos niitä ilmenee.
Meillä Leppävirralla viimeisin keskustelua aiheuttanut asia on ollut torisääntö ja siinä etenkin torimaksut. Minusta torin pitää pysyä elinvoimaisena ja on hieno asia, että torikauppiaita on riittänyt. Monelle kirkonkylällä asuvalle ikäihmiselle on ollut tärkeää päästä torille tapaamaan tuttuja ja ostamaan tuoreita vihanneksia. Imagokysymys. Ei tuota pitäisi mennä vaikeuttamaan kohtuuttomalla torihinnoittelulla. Tuohon tartutaan.
Kuntaliitosselvitys yhdessä Joroisten, Varkauden ja Heinäveden kanssa etenee. Teemme eri alojen selvityksiä sekä mahdollisen kuntaliitoksen että myös yhteistyön näkökulmasta. Niinkuin aikaisemminkin olen todennut, en usko Leppävirran valtuuston päättävän kuntaliitoksesta. Siksi onkin tärkeää selvittää yhteistyön mahdollisuuksia eri sektoreilla. Niitä tulemme tarvitsemaan joka tapauksessa.
Syksyn alkamisen ja lomien loppumisen on huomannut puhelimen pirinän lisääntymisenä. Hyvä niin. Kuntalaisten huolenaiheisiin, olivatpa ne kunnan näkökulmasta isoja tai pieniä, on reagoitava. Näin kuntademokratia toimii. Ja meidän luottamushenkilöiden tehtävänä on toimia kuntalaisten parhaaksi. Niin hyvin kuin on mahdollista. Vilskettä siis riittää. Hyvää sellaista.
Kesää on vielä jäljellä, nautitaan siis siitä. Kuvassa Hermannin kesäteatterin ulkohuussit. Hienot. Ja Kesäteatterin näytelmä Rullatehtaan Onni oli jälleen loistavasti toteutettu, huumorilla höystetty aikaansaannos. Suosittelen.
Kulunut kesä on kuntapolitiikan saralla ollut aika hiljaista, kunnassa siis asiat aika hyvin. Yhteydenotot ovat liittyneet pääsääntöisesti yksityiskohtiin, mutta ihmisten näkökulmasta isoihinkin asioihin. Torimaksut, mattolaiturin pumpun rikkoutuminen ja Pali-kyytien aikataulut ovat herättäneet kysymyksiä ja kannanottoja. Isoja mullistuksia ei siis ole ollut, vaikkakin tuleva syksy on monessa isossa asiassa mielenkiintoinen ja muutoksia tulee tapahtumaan.
Ylihuomenna maanantaina julkistetaan soteratkaisuun liittyvä lakiluonnos. Sittenpä alkaa pohdinta ja kädenvääntö asiasta, mutta siitä myöhemmin, kun linjanvedot ovat selvillä. Päivystysasetusta on jo lehtien palstoilla paljonkin kritisoitu. Ymmärtääkseni kuitenkin asetuksessa on sekin mahdollisuus, että akuuttia hoitoa annetaan myös kunnissa. Lisäksi uskon siihen, että mikäli ensihoito tulee toimimaan niinkuin tavoitteissa ilmaistaan, saavat edelleen päivystyshoitoa, vaikkapa ensihoidon toteuttamana myös ne kuntalaiset, jotka asuvat kauempana päivystysasemasta. Valitettavaa on minusta se, että ennenkuin edes suunnitelmat ovat valmiina, ihmisiä pelotellaan sillä, ettei hoitoa saa. En usko tuohon. Asia vaan on selvitettävä ja porsaanreiät tukittava, jos niitä ilmenee.
Meillä Leppävirralla viimeisin keskustelua aiheuttanut asia on ollut torisääntö ja siinä etenkin torimaksut. Minusta torin pitää pysyä elinvoimaisena ja on hieno asia, että torikauppiaita on riittänyt. Monelle kirkonkylällä asuvalle ikäihmiselle on ollut tärkeää päästä torille tapaamaan tuttuja ja ostamaan tuoreita vihanneksia. Imagokysymys. Ei tuota pitäisi mennä vaikeuttamaan kohtuuttomalla torihinnoittelulla. Tuohon tartutaan.
Kuntaliitosselvitys yhdessä Joroisten, Varkauden ja Heinäveden kanssa etenee. Teemme eri alojen selvityksiä sekä mahdollisen kuntaliitoksen että myös yhteistyön näkökulmasta. Niinkuin aikaisemminkin olen todennut, en usko Leppävirran valtuuston päättävän kuntaliitoksesta. Siksi onkin tärkeää selvittää yhteistyön mahdollisuuksia eri sektoreilla. Niitä tulemme tarvitsemaan joka tapauksessa.
Syksyn alkamisen ja lomien loppumisen on huomannut puhelimen pirinän lisääntymisenä. Hyvä niin. Kuntalaisten huolenaiheisiin, olivatpa ne kunnan näkökulmasta isoja tai pieniä, on reagoitava. Näin kuntademokratia toimii. Ja meidän luottamushenkilöiden tehtävänä on toimia kuntalaisten parhaaksi. Niin hyvin kuin on mahdollista. Vilskettä siis riittää. Hyvää sellaista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
