Kesästä syksyyn

Niin se vaan arki alkaa ja syksy odottaa. Olenkin aloittanut taas työt tulevien lähihoitajien opettajana. Kulunut vuosi kotosalla on ollut ihana ja tarpeen. Silti on ihana palata opiskelijoiden, ammatillisen kasvunsa alkutaipaleella olevien nuorten ja elämänkokemusta vähän enemmän omaavien aikuisopiskelijoiden pariin. Monta uutta asiaa oppii itsekin ja ajatusten vaihtaminen on aina molemminpuolista. Opettajana sitä oppii opiskelijoiltakin aina jotakin ja saa ajattelemisen aiheita.

Kulunut kesä on kuntapolitiikan saralla ollut aika hiljaista, kunnassa siis asiat aika hyvin. Yhteydenotot ovat liittyneet pääsääntöisesti yksityiskohtiin, mutta ihmisten näkökulmasta isoihinkin asioihin. Torimaksut, mattolaiturin pumpun rikkoutuminen ja Pali-kyytien aikataulut ovat herättäneet kysymyksiä ja kannanottoja. Isoja mullistuksia ei siis ole ollut, vaikkakin tuleva syksy on monessa isossa asiassa mielenkiintoinen ja muutoksia tulee tapahtumaan.

Ylihuomenna maanantaina julkistetaan soteratkaisuun liittyvä lakiluonnos. Sittenpä alkaa pohdinta ja kädenvääntö asiasta, mutta siitä myöhemmin, kun linjanvedot ovat selvillä. Päivystysasetusta on jo lehtien palstoilla paljonkin kritisoitu. Ymmärtääkseni kuitenkin asetuksessa on sekin mahdollisuus, että akuuttia hoitoa annetaan myös kunnissa. Lisäksi uskon siihen, että mikäli ensihoito tulee toimimaan niinkuin tavoitteissa ilmaistaan, saavat edelleen päivystyshoitoa, vaikkapa ensihoidon toteuttamana myös ne kuntalaiset, jotka asuvat kauempana päivystysasemasta. Valitettavaa on minusta se, että ennenkuin edes suunnitelmat ovat valmiina, ihmisiä pelotellaan sillä, ettei hoitoa saa. En usko tuohon. Asia vaan on selvitettävä ja porsaanreiät tukittava, jos niitä ilmenee.

Meillä Leppävirralla viimeisin keskustelua aiheuttanut asia on ollut torisääntö ja siinä etenkin torimaksut. Minusta torin pitää pysyä elinvoimaisena ja on hieno asia, että torikauppiaita on riittänyt. Monelle kirkonkylällä asuvalle ikäihmiselle on ollut tärkeää päästä torille tapaamaan tuttuja ja ostamaan tuoreita vihanneksia. Imagokysymys. Ei tuota pitäisi mennä vaikeuttamaan kohtuuttomalla torihinnoittelulla. Tuohon tartutaan.

Kuntaliitosselvitys yhdessä Joroisten, Varkauden ja Heinäveden kanssa etenee. Teemme eri alojen selvityksiä sekä mahdollisen kuntaliitoksen että myös yhteistyön näkökulmasta. Niinkuin aikaisemminkin olen todennut, en usko Leppävirran valtuuston päättävän kuntaliitoksesta. Siksi onkin tärkeää selvittää yhteistyön mahdollisuuksia eri sektoreilla. Niitä tulemme tarvitsemaan joka tapauksessa. 

Syksyn alkamisen ja lomien loppumisen on huomannut puhelimen pirinän lisääntymisenä. Hyvä niin. Kuntalaisten huolenaiheisiin, olivatpa ne kunnan näkökulmasta isoja tai pieniä, on reagoitava. Näin kuntademokratia toimii. Ja meidän luottamushenkilöiden tehtävänä on toimia kuntalaisten parhaaksi. Niin hyvin kuin on mahdollista. Vilskettä siis riittää. Hyvää sellaista.

Kesää on vielä jäljellä, nautitaan siis siitä. Kuvassa Hermannin kesäteatterin ulkohuussit. Hienot. Ja Kesäteatterin näytelmä Rullatehtaan Onni oli jälleen loistavasti toteutettu, huumorilla höystetty aikaansaannos. Suosittelen.

Leimasin

Kenellä on oikeus leimata toisia? Leimasin-lempinimeä voisi viime päivien kirjoittelun perusteella käyttää maakunnassamme useammastakin tahosta.
Aloitetaan ehkä ärsyttävimmästä.

Paikallinen Soisalon Seutu julkaisi eilen uutisen Kokoomuksen tilaisuudesta. Juttu oli hyvä, mutta asia ei. Tähän lehdellä ei ole osaa eikä arpaa. Ainoastaan kyseisessä tilaisuudessa äänessä olleilla. Pakko myöntää, että meinasi mennä aamupala väärään kurkkuun. Sosiaalietuuksien hyväksikäyttö ja velttoilu olivat puhututtaneet kokoomuslaisia. Nuorten asenneilmapiiriä kuvattiin työtä vieroksuvaksi. Lehden mukaan ääni yleisöstä puhui näin: "Se on tosi vaarallista meidän tulevaisuuden kannalta, että nuoret pyrkii suoraan koulusta tuille. He valvovat yöt, seilaavat netissä, tekevät kaduilla pahaa ja nukkuvat päivät. Minun mielestäni vaaliohjelmassa tulisi tehdä julkilausuma, jossa Kokoomus kertoisi, mikä on oikea hyvinvointiyhteiskunta. Se ei ole se, mitä sossut sanovat, että nuorten pitää päästä käymään luukulla eikä tarvitse tehdä töitä." Ja tuon jälkeen lehtijutun mukaan koko sali on yhtynyt taputuksiin.

En voisi olla enempää eri mieltä. Enemmistö nuorista on kuitenkin ihan tavallisia, valveutuneita kansalaisia, joilla on aito halu ja tahto oppia, elää, tehdä työtä ja antaa panoksensa tämän hyvinvointivaltion hyväksi. Tai ainakin kyseisenlaisia nuoria tapaan omassa työssäni joka ikinen päivä. Ja niille, jotka syystä tai toisesta eivät pysty pitämään huolta itsestään, on meidän velvollisuutemme tarjota apua ja tukea. Hyvinvointivaltion kriteerinä pitäisikin olla se, miten huolehdimme heikoimmistamme. Enempää tähän ei voi nyt kommentoida. Ehkä sitten, kun ärsytykseni on hieman laantunut. Onhan tässäkin taas hyvää se, että huomaa itse olevansa itselleen oikeassa porukassa. Joskin sen muistaa ihan ilman tämänkaltaisia karuja muistutuksiakin.

Toinen leimaava juttu eiliseltä oli Savon Sanomien juttu, jossa Itä-Suomen yliopiston lehtori Vesa Puuronen epäilee Jutta Urpilaisen maahanmuuttoa koskevan retoriikan olevan flirttailua maahanmuuttokriitikoiden kanssa. Tällä hän viittaa erityisesti lauseeseen ”Maassa maan tavalla”. Tällaisissa leimaavissa tai edes epäilyissä luulisi sanojan ottavan ensin selvää esimerkiksi siitä, miten lause jatkuu. Lause, jonka loppu (suora lainaus SDP:n Reilu ja hallittu maahanmuuttopolitiikka –raportista) kuuluu: -kaikkien on noudatettava Suomen lakeja ja työehtoja. Miten tämän voi leimata rasistiseksi? Tai edes epäillä flirttailuksi maahanmuuttokriitikoiden kanssa?

Mutta hyvääkin on. Aurinko paistaa ja lunta on kinokset kukkurallaan. Kansanterveyden näkökulmasta raitis ulkoilma vaikka sen kolan varressa tekee hyvää. Pakko yrittää ajatella noin, koska kohta kola kutsuu.