Kunnioitetut
sotiemme veteraanit, hyvät naiset ja herrat
Kansallista
Veteraanipäivää on vietetty maassamme vuodesta 1987 lähtien. Tänä päivänä, 27.
huhtikuuta 2013, tulee kuluneeksi 68 vuotta Lapin sodan päättymisestä. Vuonna
1986 Valtioneuvosto nimesi tämän päivän Kansalliseksi veteraanipäiväksi ja
yleiseksi liputuspäiväksi. Tänä vuonna Veteraanipäivän teemana on ”Veljeä ei
jätetä, nuoria ei unohdeta”. Tämä teema on
hämmästyttävän ajankohtainen. Miksi itse asiassa melkein keneltä tahansa
kysyttäessä itsestään selvät, arvostettavat tavoitteet, vaativat kuitenkin
jatkuvaa muistutusta?
Maailma on
muuttunut todella paljon noiden 68 vuoden aikana. Ja muuttuu edelleen yhä
nopeutuvassa tahdissa. Muutoksissa on ollut paljon hyvää, mutta myös huonoa.
Välillä tuntuu, että vauhti on ollut aivan liian kovaa. Täyttyykö itse ihmisen
todelliset tarpeet kaiken uudistumisen vauhdissa? Uskon, että välittämistä ei
voi ulkoistaa, vaan inhimillinen yhdessäolon tunne on jokaisen perustarve
jatkossakin.
Se, mitä
Teiltä, hyvät veteraanit, tuon teemankin mukaisesti toivoisin meille
nuoremmille sukupolville jäävän perinnöksi, on todellinen toisista
välittäminen. ”Veljeä ei jätetä”. Se aito toisista ihmisistä,
kanssakulkijoista, välittäminen, huolen kantaminen ja pyyteetön toisen ihmisen
auttaminen, on välillä unohtunut tässä nopeasti muuttuvassa, kovaakin kilpailua
korostavassa yhteiskunnassa.
Nuorissa on
tulevaisuus, sanotaan. Tuo Veteraanipäivän teeman toinen lause ”Nuoria ei unohdeta” kertoo suuresta
ymmärryksestä, mutta kenties myös huolesta, sukupolvien välisen viestikapulan
jatkumossa. Maassamme on aivan liikaa syrjäytymisuhan alla olevia nuoria,
joiden hyvinvointiin on panostettava. Nuorten on saatava koulutusta, jolle on
kysyntää ja sen jälkeen väylä työelämään, jolloin mahdollistuu osallisuus
rakentavana osana suomalaista yhteiskuntaa.
Meidän on
konkreettisesti lunastettava nykyisen hallitusohjelmammekin sisältämä lupaus
nuorten yhteiskuntatakuusta. Se vaatii kuitenkin kaikkien vaikuttajatahojen
”yhteiseen hiileen” puhaltamista.
Hyvinvointivaltion
toinen tärkeä tunnusmerkki on se, miten pidämme huolta veteraaneistamme ja
muista ikäihmisistämme. Teistä, jotka olette mahdollistaneet meille tämän
itsenäisen hyvinvointivaltion. Teidän ansiostanne me, nuoremmat sukupolvet,
saamme elää päivästä toiseen rauhassa; ilman pelkoa, ilman tunnetta ja
kokemuksia sodan kauhuista. Meidän jokaisen olisikin hyvä silloin tällöin
pysähtyä pohtimaan sitä, miten helpoissa oloissa ja monella tavalla hyvin
toimivassa yhteiskunnassa saamme elää. Ehkä silloin turha, pienistä
vastoinkäymisistä valittaminen, voisi unohtua. Ja osaisimme katsoa tätä
kaunista maatamme positiivisin, kiitollisin silmin. Muistaen ja arvostaen sitä
kaikkea työtä, jota Te, arvoisat veteraanit, olette tehneet vuoksemme.
Te olette
tehneet raskaan päivätyönne. Nyt on meidän vuoromme auttaa ja pitää huolta. ”Veljeä
ei jätetä, nuoria ei unohdeta”.
