Pakkasta ja pyryä

Pakkanen paukkuu, niin ulkona kuin valtakunnan politiikassakin. Keskusta jatkaa edelleen puheenjohtajapeliään; tänään kisaan ilmoittautui Pekkarinen. Eipä yllätä. Mielenkiintoinen peli siitä, voittavatko perinteiset maaseutukeskustalaiset vai kaupunkilaiskeskustalaiset. Nähtäväksi jää.

Eduskunnassa käytiin vilkasta keskustelua köyhyyden poistamisesta. Keskustelua herätti myös se, että valtiovarainministeri Katainen vietti samaan aikaa isyyslomaansa Tahkolla. Isyyslomaa on oikeus viettää ja toivottavaakin on, mutta erikoiseksi tässä asian tekee se, että kokoomus piti oman yleisötilaisuutensa Tahkolla ja mainostivat sitä mediassa. Olisiko Kataisella ollut hetki aikaa myös kuunnella sitä, mitä oppositiolla olisi ollut sanottavaa? Kokoomuksella kun tunnetusti on korvat; ainakin niin julistavat.

Tuloerot jatkavat kasvuaan ja kunnat köyhtyvät. Hankalaa kuntien kannalta on se, että vaikka hallitus lupaisi mitä vaan lupaamatta kuitenkaan resursseja ja rahoja, eivät kunnat pysty talousahdingossaan tavoitteita toteuttamaan. Tai pystyvät toki, mutta kuntalaisten kustannuksella. Lakisääteiset palvelut on turvattava; joko hyvin tai huonosti. Ja kun ei pystytä turvaamaan, korotetaan veroja. Ja hallitus myhäilee tyytyväisyyttään.

Pakkasta ja pyryä tiedossa. Aurinkokin alkaa pilkistämään harmaiden pilvien raoista. Toivottavasti jokaisen elämässä. Iloa.

Virtahepoja ja hattivatteja

Hei lukija. Uusi blogini on avautunut. Vanhan blogini löydät osoitteesta miahahtalakoponen.blogspot.com.

Viime päivinä valtakunnan politiikan saralla on kuhissut. Keskustalaiset huutavat kilpaa peliinsä uusia puheenjohtajakandidaatteja. Keskustelussa ovat virinneet niin virtahevot kuin hattivatitkin. Hienoa, että mielikuvitusta ja iloa riittää, vaikka peli näyttää käyvän kovana. Paula Lehtomäen kieltäydyttyä kunniasta on pelikenttä avoimena. Savon Sanomat hehkuttaa päivä toisensa jälkeen puheenjohtajakilpaa. Ja uusia nimiä siihen. Löytyneekö perikeskustalaisesta väestä varteenotettavaa haastajaa kaupunkilaiselle Kiviniemelle? Keskusta yllättää aina. Jätän sen toisen samankaltaisen lauseen nyt mainitsematta.

Eduskunnasta kuuluu kummia. Yllättävää tapahtui, kun eduskunnan puhemies Sauli Niinistö sai selkeän epäluottamuslauseen kansanedustajilta. Mielenkiintoista touhua. En koskaan ole ollut mikään suuri ryhmäkurin kannattaja, mutta ihmettelen tapaa, jolla hallituspuolueet nyt toimivat. Kukaan ei näytä luottavan enää kehenkään. Siitä ei hyvää seuraa, valitettavasti. Ja tämä hässäkkä tuskin on Heinäluoman vika, kuten kansanedustaja, kokoomuksen varapuheenjohtaja Kataja viittasi kommenteissaan. Tai sitten Heinäluoma on niin suuri ja mahtava mies, että kannattaa pelätä. Hienoa.

Ilokseni Heinäluomasta tuli demariryhmän puheenjohtaja. Olen aina arvostanut Heinäluoman tapaa toimia suoraselkäisesti ja reilusti. Uskon Eeron pystyvän luomaan sekä eduskuntaryhmään että myös puolueeseemme edelleen suoraselkäisyyttä ja tuomaan hyvää ja rakentavaa oppositiopolitiikkaa niin eduskuntaan kuin ruohonjuuritasollekin.