Kevään poliittista keskustelua kuntatasolla leimaa vahvasti kuntarakenneuudistus. Leppävirran kunnanvaltuusto istuu tänään päättämässä valtiovarainministeriölle tehdystä lausunnosta. En kadehdi virkamiehiä siinä, että lausunto oli tarkoitus muokata kahdesta hyvin erilaisesta näkemyksestä. Surullista tuossa on se, että esitettävä lausunto jättää täysin huomiotta toisen mielipiteen. Ja on helppo arvata, kumman.
En ymmärrä jääräpäistä kuntaliitosselvitysten vastustamista. Selvityksillä on tarkoitus saada lisätietoa tulevian päätösten tekemisen pohjaksi. Tuntuu vastuuttomalta ajatus, että jättäisimme tätä tietoa vastaanottamatta. Keskustalaiset ovat meillä väläytelleet myös sitä, että ministeriön selvityksessä annetaan virheellistä tietoa. Tosin sitä keskustalaista oikeaa tietoakaan ei ole kuulunut. Mutta varmaan tämäniltaisessa valtuustossa kuuluu. Ei tämä ole helppoa kenellekään. Kuitenkin vastuullisen kuntapäättäjän tulisi miettiä, onko parempi että selvitetään vaiko ei. Päättäjän tulisi osata etsiä kuntalaisten parasta, ei pohtia tulevia kuntavaaleja tai omaa jakkaraansa. Meitä on keskustan taholta moneen otteeseen syytetty politikoinnista. No politiikassahan saattaa siitä olla kysekin. Tosin tänään sen kaltaiset jääräämiset saattavat ennemminkin tulla selvitysvastaisesta porukasta. Mutta äänestellään, onneksi demokraattisessa maassamme on siihen oikeus.
Ihmettelen sitä, miten suurta kouhkaa kyseinen asia aiheuttaa. Tärkeä tosin, muttei maailman tärkein. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu, kuten sanonta kuuluu. Ja aurinko paistaa, selvitettiin sitten kuntaliitoksia tai ei.
Olin toissaviikolla Liepajassa, Latvian kauniissa, tuulisessa kaupungissa työmatkalla. Sain tutustua ihaniin ihmisiin, sairaaloihin, koulutukseen jne. Erityisesti mieleen jäi yhteisöllisyys. Kaikessa. Oppilaitos sai lahjoituksia sairaalalta, ihmiset toimivat yhdessä ja tekivät parhaansa niillä resursseilla mitä heillä oli. Siitä olisi oppia meillekin. Paljon.
Aurinkoa päiväänne, Mia
