Tuulia puoluekokouksesta

Viimeiset kolme päivää hurahtivat SDP:n 43:nnessa puoluekokouksessa Helsingissä. Todellakin hurahtivat ja tässä menee nyt varmasti muutama päivä puoluekokouksen tunnelmia ja tunteita käsitellessä. Enkä varmasti ole ainoa. Puoluekokous oli kaikkinensa tunnelmallinen, etenkin henkilövalintojen suhteen. Tärkeitä asioita käsiteltiin, mutta aina vaan tuntuu menevän niin, että tunnekuohut sijoittuvat enemmän noihin henkilövalintoihin. Niin ja työväen lauluihin. Sain olla ryhmämme loistavasti valmistautuneen ja aktiivisen puoluekokousedustajaryhmämme puheenjohtajana ja sen ansioista myös mukana kuulemassa taustakeskusteluja. Mielenkiintoista ja opettavaista.

Aina sitä jotenkin odottaa sykähdyttävää ja pysähdyttävää hetkeä. Sitä aatteen paloa. Ja liikutusta. Sen sykähdyttävimmän puheen piti nykyinen varapuheenjohtajamme, silloinen varapuheenjohtajaehdokas, Eero Vainio meille pienille kokousedustajaryhmille esittäytyessään. Siitä aatteen palosta siis. On hieno tunne se, että voi toisen ajatukset täysin allekirjoittaa. Joskus meilläkin kritisoidaan käytäntöä, jossa ehdokkaille voi pitää kannatuspuheenvuoroja. Vievät kuulemma aikaa. Silti harvoin tulee sellaista oloa, että pitää vaan puhua. Siis ilman, että facebook-kaveruuden lisäksi juurikaan tuntee koko tyyppiä. Se tässä vaalissa minusta oli lisäksi erityisen hyvää, että käytiin oikeasti vaali. Nuoret toivat jo kokouksen alussa esityksen, että mennään vaaliin, eikä vaalivaliokunta anna esitystään valmiiksi. Niin tehtiin ja hyvä oli lopputulos. Krista Kiuru ensimmäisenä varapuheenjohtajana, Antti Lindtman toisena ja Eero Vainio kolmantena. Loistava kolmikko Jutan ja Paanasen Reijon, juuri valitun puoluesihteerimme tueksi.

Aina herkistävä hetki on kunniajäsenten kukittaminen. Tällä kertaa tavallistakin herkemmäksi sen teki se, että varkautelaiset Kilpeläisen Talvikki ja Ahosen Kauko olivat kunniajäsenten joukossa. Ei olisi kunniajäsenyyden voineet oikeampaan paikkaan mennä.

Sykähdyttävä asia minulle ovat aina nuo laulut. Muutama laulu kuultiin jo puheenvuoroissa. Pohdittiinkin, että pitäisikö tätä kutsua jotenkin laulavaksi kokoukseksi. Varapuheenjohtajavalinnan julkistamisen yhteydessä kajahti yleisön joukosta Nuorten marssi. Ja kunniajäsenten kukituksen yhteydessä puheenjohtajamme aloittamana Kansainvälinen. Nämä vaan jotenkin ovat niin liikuttavia hetkiä. Huomaa olevansa oikeassa paikassa.

Ja vaikka tästä kirjoituksesta voi saada kuvan, että herkistymistä herkistymisen perään, niin kyllä siellä töitäkin tehtiin. Ja tärkeitä linjanvetoja tulevaisuudelle.

Rajoja

Kuumasta kuntarakennekeskustelusta päästiin vähäksi aikaa, kun kunnat saivat tehtyä lausuntonsa uudistuksesta. Yksimielisesti tai ei.  Viime viikkoina lahjusjupakat tuomioineen ovat täyttäneet lehtien palstat valtakunnan medioissa. (Tähän on toki hyvä todeta, että jääkiekon MM-kisat ovat kaikkine pyörteineen ohittaneet nuo tällä viikolla).

Kovasti nuo lahjuskuviot ihmisten mieliä puhuttivat; samoin ahneuden kysymykset. Missä menee raja? Tuohon asiaan sain tai oikeammin jouduin perehtymään, kun kunnanhallituksemme kokouskuvioita jouduin pähkäilemään. Päätin jättäytyä pois kokouksesta, johon liittyi monia viestejä, paikan vaihtamista, saunailtaa jne. Yrityksiin tutustuminen on tärkeää, kestitseminen sen sijaan ei, tai raja on oltava. Tässä meni minun rajani.

Minusta yksi tärkeimmistä ohjenuorista elämässä ja politiikassakin pitää olla se, että pystyy katsomaan itseään peiliin. Aamuin illoin. Mihinkään sellaiseen toimintaan ei pidä lähteä, joka sotii omaa henkilökohtaista etiikkaa vastaan. Tai jota joutuisi selittelemään itselle tai muille. Sama pätee jääviyteen. Jokaisen päättäjän on kyettävä itse arvioimaan, milloin omat motiivit, tarkoitusperät ja henkilökohtaiset intressit vaikuttavat kykyyn tehdä objektiivisia päätöksiä. Ylilyöntejä on tullut ja varmasti tulee jatkossakin. Ahneutta vai jotain muuta. Tiedä häntä.

Meillä valmistaudutaan parin viikon kuluttua pidettävään puoluekokoukseen. Innolla ja ilolla. Aloitteita ja ohjelmia pähkäillen. Niin ja luonnollisesti myös henkilövalintoja punniten. Minusta puolueemme tarvitsee puoluesihteeriksi innostavan, idearikkaan, aatetta arvostavan, järjestötoiminnan tuntevan ja sitä arvostavan.Siinäpä haastetta, hyviä ovat ehdokkaat ja siitä joukosta omani varmasti ennen puoluekokousta löydän. Samoin kuin varapuheenjohtajaehdokkaistakin. Mielenkiintoinen puoluekokous jälleen tulossa, innolla odotan.

Jääkiekkohuumaan olen minäkin jälleen kerran kietoutunut. Mikä ilo onkaan ahtautua koko perheellä sohvalle, herkutella ja huutaa Suomelle. Sain toki palautetta siitä, että viime pelissä innostuin kehumaan vastustajan loistavaa maalivahtia. Mutta kisakatsomoon, nautitaan jääkiekon huippuhetkistä. Niin, ja auringosta.

Tuulen tuiverrusta ja aatteen paloa

Leppävirralla vietettiin perinteisesti yhteistä vasemmiston vappua. Vakaumuksen puolesta kaatuneiden haudalla hiljentymistä, marssia torille ja Työväen laulujen kajauttamista. Korkealta ja kovaa. Niin ja puheita. Ohessa omani.

Hyvät kuulijat

Ensin haluan lausua sydämelliset kiitokset vasemmiston yhteiseen vappujuhlaan osallistuville, talkooväelle ja perinteeksi muodostuneen marssin kulkijoille. Te kaikki teette omalla panoksellanne mahdolliseksi sen, että tänäkin vuonna vasemmisto kokoontuu tänne torille yhdessä, liput liehuen ja työväen laulut raikaen, juhlistamaan työn päivää.

Maamme nuorisotyöttömyys ja sitä kautta nuorten syrjäytyminen on huolestuttavaa. Tällä hetkellä meillä Suomessa on 110 000 alle 30-vuotiasta kansalaista vailla toisen asteen tutkintoa. Heistä 70 000 on miehiä. Sosialidemokraattien tavoitteena on vuosikymmenten ajan ollut yhteiskunta, jossa koko ikäluokka saa koulutuksen ja työllistyy. Korkean työllisyyden kautta syntyy maa, jossa jokaisella on mahdollisuus löytää työ ja toimeentulo ja sen myötä myös paikka yhteiskunnassamme. Nuorten yhteiskuntatakuu on saatu mukaan hallituksen kärkihankkeisiin. Takuu tulee voimaan ensi vuonna. Yhteiskuntatakuun tavoitteena on, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, opiskelu-, työpaja-, harjoittelu- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työttömäksi joutumisesta.

Hyvinvointivaltion mittarina on mielestäni se, miten hyvin pidämme huolta heikoimmistamme; lapsista, vanhuksista ja muista niistä ihmisistä, jotka eivät omin voimin tule toimeen. Palveluiden turvaaminen tulee olla kuntapolitiikassakin ykkösasia. Meidän tulee pystyä turvaamaan peruspalvelut jokaiselle kuntalaiselle asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Nykyisessä yksityistämisen maailmassa valitettavasti tämä joskus unohtuu. Peruspalvelujen tuottamista sysätään yksityissektorille huolehtimatta valvontavastuusta ja siitä, että oikeasti varallisuudesta riippumatta peruspalvelut on kaikkien saatavilla. Ei saa olla niin, että se saa palveluja, joka pystyy ne itse maksamaan.

Kuntarakenneuudistus puhuttaa meillä Leppävirrallakin. Kunnanvaltuusto päätti 18-17 –äänestyksen jälkeen olla ottamatta vastaan ministeriön tarjoamaa kuntaliitosselvitystä. On kuntalaisten aliarvioimista ja vastuutonta se, että kieltäydytään ottamasta tietoa vastaan. Aina se suuri viisaus kun ei asu Leppävirralla. Me selvityksen kannalla olleet valtuutetut olisimme halunneet faktatietoon pohjautuvaa tilastotietoa tulevaisuuden ennusteista ja yhteistyökuvioiden laajentamisesta, päätöksentekomme pohjaksi. Olisimme olleet varmasti viisaampia tekemään tulevaisuuden päätöksiä. Yhteistyön tekeminen muiden kuntien kanssa on välttämätöntä. Loistava esimerkki tästä olisi mahdollinen jätteenpolttolaitosyhteistyö eri toimijoiden kanssa. Työtä Itä-Suomeen; työtä ja veroeuroja myös  Leppävirralle.

Näinä vaikeina taloudellisina aikoina peräänkuulutetaan vastuullisuutta päätöksenteossa. Vaikeita päätöksiä on jouduttu ja joudutaan tekemään, jotta heikoimmassa asemassa olevillekin ihmisille voidaan taata hyvä elämä yhteiskunnassamme. Heikoimpien ihmisten puolustaminen on aina ollut meille sosialidemokraateille sydämen asia. Hallituspuolueet ovat tarttuneet vastuuseen ja kompromissien kautta syrjäytymisen ehkäisyyn ja kansamme kahtiajakautumiseen on puututtu. Solidaarisuusvero on tästä hyvä esimerkki. Se, että hallituspuolueiden kannatus on ennallaan, kertoo siitä, että iso on kansalaisistamme kokee vastuullisuuden tärkeäksi.

Vaikeina aikoina tarvitsemme yhteisöllisyyttä. Ystäviä ja läheisiä kanssakulkijoiksi, toisia kuntia yhteistyökumppaneiksi. Ilman turhan kateuden leimaa ja oman navan tuijottamista. Yhdessä kulkien, toinen toistamme tukien, teemme tästä yhteiskunnastamme paremman paikan elää.

Näillä sanoilla toivotan teille, hyvät kanssakulkijat Hyvää ja Elämäniloista Vappujuhlaa.