Positiivinen valinta

Kirpakka pakkanen. Pihalla ja politiikassa. Presidentinvaalit puhuttavat mediassa, kahvipoytäkeskusteluissa, huoltsikkaparlamenteissa ja kotioloissakin. Lapsetkin kommentoivat ketä äänestäisivät; valintojen perusteena mm. "kovemmat potkalihakset", "isompi pää" jne. Toisesta kierroksesta tulee odotettua mielenkiintoisempi. Vaikka ensimmäisellä kierroksella loppuun saakka uskoin ja toivoin Lipposen pääsevän toiselle kierrokselle, pohdin jo tuleviakin vaihtoehtoja. Joissakin parivaljakoissa olisin äänestänyt toista, jottei toinen tulisi valituksi. Negatiivista siis. Nyt kuitenkin Haaviston taakse on helppo ryhtyä ja voi äänestää niinkuin tunne sanoo. Tunteella olen äänestänyt ennenkin, ja niin tulen jatkossakin tekemään. Äänioikeuttani en olisi missään tilanteessa jättänyt käyttämättä. Kun me olemme sellaisen oikeuden saaneet.

Monia keskusteluja on käyty. Ja kommentteja siitäkin, miten voin äänestää homoa. Helposti. Ei liene presidentin toimen kannalta merkitystä, eikä muutenkaan. Media ruokkii, kaivaa ja pohdiskelee nyt kaikin keinoin eroja ehdokkaiden välillä. Näinpä taannoin mainoksen, jossa ehdokkaiden "ansioita" oli lueteltu; tosin toiselta ne tärkeät, toiselta ei.

Ehdokkaana on tällä kertaa kaksi ansioitunutta, fiksua miestä. En jaksa uskoa, että vaikka vaalitenteissä urkitaan ja ärsytetään, kumpikaan sortuu ala-arvoiseen loanheittoon. Päinvastoin. Hyvin on ollut mielenkiintoista, rakentavaa ja vapautunutta keskustelua. Näin juuri. Surullistahan tässä on se, että kannattajat (tai jotkut muut) heittävät lokaa sosiaalisessa mediassa toistensa päälle. Uskoisin, ettei oikeasti kumpikaan ehdokas tätä toivoisi.

Kaiken kaikkiaan jo tässä vaiheessa presidentinvaalit ovat tehneet tälle maalle hyvää. "Vastajytky", niinkuin mediassa sanotaan, on laittanut kansalaisemme keskustelemaan. Puoleen tai toiseen. Mutta uskon suvaitsevaisuuden voittavan nämä vaalit joka tapauksessa. Tuli sitten presidentiksi kumpi hyvänsä.