Vuoden tilinpäätöstä

Näin vuoden viimeisenä päivänä on tapana pohtia mennyttä vuotta ja aatella myös tulevaa. Kulunut vuosi on ollut erikoinen. Sekä omassa elämässä että myös politiikan saralla. Arkinen elo on täyttynyt pienen miehen ensiaskelista, isompien teini-ikäisyyksistä ja varhaissellaisesta. Haasteita ei ole puuttunut ja naureskelenkin monesti olevani perheen ainoa naispuolinen, prinsessa siis. Tosin tuo prinsessa-ajatus häipyy hikisiä jalkapallosukkia pestessä ;). Mutta ihanaa aikaa. Lähipiirissäni on löytynyt ymmärrystä, välittämistä ja toisista huolehtimista.

Politiikan saralla on ollut tiukkaa. Kiireistä ja muutoksen aikaa. Kunnassa on jouduttu tänä vuonna tekemään kipeitä päätöksiä ja taloutta on pyritty tasapainottamaan monin eri keinoin. Toisaalta henki on ollut hyvä ja eteenpäin katsova. Päiväkoti ja kirjasto saatiin uutukaiseen loistoon ja monitoimihallikin saa avajaisensa ensi vuonna. Kuntaliitosselvitys yhdessä Joroisten, Heinäveden ja Varkauden kanssa on valmistunut. En usko kuntaliitoksia syntyvän, mutta paljon hyvää silti. Selvityksessä huomioitiin myös yhteistyön mahdollisuudet ja niihin toivon kaikkien selvityksessä mukana olevien kuntien tarttuvan. Aidosti ja oikeasti. Jos se, positiivinen ja yhteen hiileen puhaltava henki, joka kuntaliitosselvitysporukassa vallitsi, saadaan tarttumaan muihinkin kuntapäättäjiin ja kuntalaisiin, tulee tästä hyvä homma. Jokaisen kunnan ja kuntalaisen näkökulmasta.

Ensi vuonna on eduskuntavaalit, joihin olen lupautunut ehdolle. Ja tapani mukaan sen minkä teen, teen täydellä sydämellä ja niin hyvin kuin ikinä pystyn. Tässä vaiheessa haluankin kiittää niitä sekä vaalityössä että muussa elämässäni mukana olevia tuesta, välittämisestä ja innostuksesta. Porukkaan on tullut uusia, ihania ja pyyteetöntä työtä tekeviä tyyppejä luomassa innostunutta ja toisia tukevaa ilmapiiriä. Yksi on joukosta poissa, ja moneen otteeseen syksyn aikana olen tuki-ihmistäni kaivannut. Terveisiä sinne pilven reunalle.

Tuleva vuosi 2015 tulee olemaan poliittisesti haastava. Eduskuntavaalit antavat oman säväyksensä politiikkaan valtakunnan tasolla, ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, myös kuntapolitiikkaan. Vastuullisuutta kaivataan ensikin vuonna, ei tule olemaan helppo vuosi sekään. Soteuudistus rakentaa uudelleen sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää ja rakenteita tarkastellaan. Kunnat joutuvat monelta osin priorisoimaan toimintojaan ja päättäjät laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. No, niistähän politiikassa on kyse. Arvoista ja asenteista.

Uusi vuosi 2015. Toivon tulevalta vuodelta vähemmän vaikeita ihmiskohtaloita. Vähemmän ihmisten uupumista ja pahoinvointia. Enemmän iloa. Enemmän vastuullista ja eteenpäin katsovaa päätöksentekoa. Enemmän toisten ymmärrystä. Enemmän lämpöä ja yhteisöllisyyttä. Sitä toivon.

Elämäniloista ja toisista välittämisen Uutta Vuotta toivottaen, Mia

Kuntapolitikointia

Facebook on mielenkiintoinen vekotin. Kun on kavereina kuntapäättäjiä, voi päivityksistä päätellä, miten haasteellisia talousarviovaltuustot ovat tällä viikolla olleet. Maanantaina oli meidän omamme. Kolmen tunnin kaikenlaisen keskustelun ja parin äänestyksen ja kokouksen jälkeisen jouluruokailun jälkeen kotiin tullessani ihmettelin jälleen. Montaakin asiaa. Kunnes huomasin toveri-Kososen päivityksestä, että Kiteellä talousarviovaltuusto oli kestänyt 11 tuntia. Siis 11 tuntia. Ei enää oma kolmetuntinen väittelyhuutelukeskustelu tuntunut enää niin kummalta.

Mutta ihmettelen silti montaa asiaa.
Asia 1: Kunnanvaltuustossa huudellaan toisten puheenvuorojen aikana, kommentoidaan, ei pyydetä puheenvuoroa. Koulussakin pitää viitata.
Asia 2: Kunnanhallitus äänesti viikkoa aikaisemmin vesimaksujen korotuksia vastaan. Äänin 7-2-0. Siis seitsemän korotuksia vastaan, kaksi tyhjää. Valtuustossa sekä keskustan kaksi tyhjää äänestänyttä että myös kaksi edellisellä viikolla korotuksia vastaan äänestänyttä keskustan kh:n jäsentä äänestikin valtuustossa, yllätysyllätys, korotusten puolesta. Tyhjästä kai voi vielä kantansa muodostaa, mutta entä puolelta toiselle? En ymmärrä. Varsinkaan kun ei tuohon asiaan minkäänmoista uutta tietoa ole viikon aikana tullut.
Asia 3: Valtuustossa käytetään kummallisia ilmaisuja eikä ihan kaikki ole totta. Mielenkiintoisin oli valtuutetun ajatus siitä, että alueen kansanedustaja olisi soteuudistuksen ja valtionosuusjärjestelmän uudistuksen takana ja tarkoituksena olisi saada meidänkin kunta pakkoliitettyä. Tai että joku valtuutettu on jätetty kaikesta tiedottamisesta ulkopuolelle. Tai että joku tieto talousarviossa on uusi uutinen, vaikka asiasta on puhuttu monessa yhteydessä. Kukaan ei varmaan näitä jaksa enää oikoa, menisi koko ilta. On vaan surullista se, että puheenvuorot ovat väkisinkin tarkoituksenhakuisia.
Asia 4:  Päätettiin talousarviosta ja taloussuunnitelmasta. Siis isoista asioista. Salikeskustelussa suurimman osan aikaa vei muutamien tuhansien asiat, pieniä, toki tärkeitäkin. Mutta kai valtuuston pitäisi osata katsoa asioita myös hivenen laajemmasta perspektiivistä. Luulisin.

Mutta tuohon kolmoskohtaan liittyen. Viimeinen reilu puoli vuotta sekä viranhaltijat että monet meistä luottamushenkilöistä, ovat olleet pohtimassa, selvittämässä, keskustelemassa ja valmistelemassa kuntaliitosselvitystä. Kova urakka, paljon työtä ja selvitystä. Aidosti voin sanoa, että sekä viranhaltijatyö että luottamushenkilöiden työ on ollut hyvähenkistä. Toivonkin, että yhteistyötä tiivistetään tulevaisuudessa. Siihen on nyt tehty hyvä pohjatyö. Ja selvitysmies Reijo Vuorento antaa tänään selvityksensä. Työ tehty, keskustelu jatkuu.

Minun Leppävirtani

Kotikunnassani Leppävirralla on tänä vuonna juhlavuosi, 375 vuotta. Siihen liittyen sain taannoin pyynnön kirjoittaa ajatuksia "Minun Leppävirtani".

Minun Leppävirtani on turvallinen ja eteenpäin katsova kunta. Kunta, jossa lapset voivat kulkea kylän raitilla turvallisesti  jääkiekkoharjoituksista kotiin. Turvallinen kunta, jossa rollaattorilla kulkevat ikäihmiset pääsevät kauppaan ja terveyskeskukseen hiekoitettuja teitä pitkin.

Turvallinen kunta tarjoaa laadukkaat ja saatavilla olevat peruspalvelut. Päivähoidossa hoidetaan pieniä yksilöllisesti, kohdellaan tasapuolisesti ja harjoitellaan elämisen taitoja kannustavassa ympäristössä. Peruskoulussa on ammattinsa osaavat opettajat, koulujen puitteet ovat oppimiseen kannustavat ja koulukiusaamiseen puututaan ajoissa. Koulutiet ovat turvallisia. Oppilaita kannustetaan ja pidetään huolta heikoimmista. 

Terveyspalvelut ovat saatavilla niin, että jokainen apua tarvitseva saa hoitoa riittävän ajoissa. Hoito on hyvää ja inhimillistä. Sosiaalitoimessa asiakasta kohdellaan yksilöllisesti ja tasa-arvoisesti. Vapaa-ajan palvelut ovat monipuoliset. Uuden kirjaston monipuolinen aineisto palvelee lapsista ikäihmisiin ihan jokaista. Vokkolanrinteen alue tarjoaa mahdollisuuksia ikäihmisten vesijumpasta pikkulasten riemunkiljahduksin sävyttämiin liukumäkilaskuihin, yleisurheilusta salibandyyn ja keilailuun. Harrastusmahdollisuuksia on riittävästi, myös ilmaisia. Kulttuuritarjonta on monipuolista, jouluisista kirkkokonserteista aina kesäteatteriin.

Minun Leppävirtani katsoo eteenpäin ja tekee eri aloilla yhteistyötä alueen muiden kuntien kanssa. Kunnan elinvoimaisuudesta pidetään huolta ja toivotetaan uudet asukkaat tervetulleiksi. 

Minun Leppävirrallani on turvallista asua ja elää. Naapurit pitävät huolta toisistaan. Karanneet koirat löydetään ja kotiin soitetaan, jos lapsella on jäänyt heijastin aamulla laittamatta. Naapuria autetaan puiden kaatamisessa ja kauppa-asioilla. Minun Leppävirtani on yhteisöllinen. Heikoimmista huolehtiva. 

Tällainen on minun Leppävirtani. Oma ajatus ja toive tulevasta.

Edelleen hyvinvointivaltio

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi tällä viikolla tutkimuksen, jonka mukaan suomalaisten hyvinvointi ja elämänlaatu ovat pysyneet hyvinä kuluneen kymmenen vuoden aikana. Siitä huolimatta sosioekonomiset terveys- ja hyvinvointierot ovat edelleen suuret kansainvälisessä vertailussa. Paljon on vielä tehtävää.

Tutkimuksen mukaan yksinäisyys ei ole lisääntynyt. Työttömät, köyhät, työkyvyttömät ja iäkkäät kokevat itsensä muita useammin yksinäisiksi. Valtaosalla kotona asuvista iäkkäistä on hyvät elinolot ja riittävä toimeentulo.Silti. Hyvinvointivaltion tärkein mittari on mielestäni se, miten pidämme huolta heikoimmistamme. Yksinäisyyden torjunnassa vapaaehtoistoimijat ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa etenkin nyt, kun kunta toisensa jälkeen säästää kaikesta siitä, joka ei ole lakisääteistä palvelua. Ikäihmisten päivätoiminnasta, kirjastojen toimipisteistä, uimahallin aukioloajoista jne.

Joka kymmenes kotitalous kärsii toimeentulo-ongelmista ja kaksi prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti hakeneensa ruoka-apua. Hyvinvointivaltioon eivät leipäjonot kuulu. On hieno asia, että vapaaehtoistoimijat järjestävät leivän ja muun ruuan jakelua. Elintason vaan yksinkertaisesti pitäisi jokaikisellä olla sellainen, että leivän saa pöytään. Ja leivän päälle muutakin kuin voita. Heikoimmista on huolehdittava. Sen lisäksi, että jokaisen toimeentulon tulee olla sellainen, että sillä pärjää, on huolehdittava tärkeiden peruspalvelujen laadusta ja saatavuudesta. Ikäihmisten hoivan tulee olla saatavilla ja hoivakodit lähellä.

Maassamme hyvinvointivaltion kannatus on tutkimuksen mukaan vankka. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on kasvanut liian suureksi. Suurin osa vastanneista pitää sosiaali- ja terveyspalveluja toimivina, mutta niiden saatavuutta halutaan parantaa. Sote-uudistus on meneillään. Nyt tarvitaan maakuntien päättäjiltä suurta viisautta siinä, että lähipalvelut taataan ihmisille asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Kaikkea ei voi saada, eikä raha riitä kaikkeen. Niin vaan on, valitettavasti. Pitäisi selkeästi määritellä ne palvelut, jotka on oltava lähellä (vaikkapa lastenneuvola tai kotihoito) ja ne, jotka voi tuottaa kauempana. Voisinpa mennä kerran elämässäni kaihileikkaukseen vaikkapa Ouluun.

Vaikka suomalaisten hyvinvointi on pysynyt THL:n tutkimuksen mukaan hyvänä, on paljon parannettavaa. Hyvinvointierot ovat edelleen korkeat ja kuilu hyvinvoivien ja pahoinvoivien välissä on syvä. Huolestuttavaa. Pidetään huolta heikoimmistamme.