Edelleen hyvinvointivaltio

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi tällä viikolla tutkimuksen, jonka mukaan suomalaisten hyvinvointi ja elämänlaatu ovat pysyneet hyvinä kuluneen kymmenen vuoden aikana. Siitä huolimatta sosioekonomiset terveys- ja hyvinvointierot ovat edelleen suuret kansainvälisessä vertailussa. Paljon on vielä tehtävää.

Tutkimuksen mukaan yksinäisyys ei ole lisääntynyt. Työttömät, köyhät, työkyvyttömät ja iäkkäät kokevat itsensä muita useammin yksinäisiksi. Valtaosalla kotona asuvista iäkkäistä on hyvät elinolot ja riittävä toimeentulo.Silti. Hyvinvointivaltion tärkein mittari on mielestäni se, miten pidämme huolta heikoimmistamme. Yksinäisyyden torjunnassa vapaaehtoistoimijat ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa etenkin nyt, kun kunta toisensa jälkeen säästää kaikesta siitä, joka ei ole lakisääteistä palvelua. Ikäihmisten päivätoiminnasta, kirjastojen toimipisteistä, uimahallin aukioloajoista jne.

Joka kymmenes kotitalous kärsii toimeentulo-ongelmista ja kaksi prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti hakeneensa ruoka-apua. Hyvinvointivaltioon eivät leipäjonot kuulu. On hieno asia, että vapaaehtoistoimijat järjestävät leivän ja muun ruuan jakelua. Elintason vaan yksinkertaisesti pitäisi jokaikisellä olla sellainen, että leivän saa pöytään. Ja leivän päälle muutakin kuin voita. Heikoimmista on huolehdittava. Sen lisäksi, että jokaisen toimeentulon tulee olla sellainen, että sillä pärjää, on huolehdittava tärkeiden peruspalvelujen laadusta ja saatavuudesta. Ikäihmisten hoivan tulee olla saatavilla ja hoivakodit lähellä.

Maassamme hyvinvointivaltion kannatus on tutkimuksen mukaan vankka. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on kasvanut liian suureksi. Suurin osa vastanneista pitää sosiaali- ja terveyspalveluja toimivina, mutta niiden saatavuutta halutaan parantaa. Sote-uudistus on meneillään. Nyt tarvitaan maakuntien päättäjiltä suurta viisautta siinä, että lähipalvelut taataan ihmisille asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Kaikkea ei voi saada, eikä raha riitä kaikkeen. Niin vaan on, valitettavasti. Pitäisi selkeästi määritellä ne palvelut, jotka on oltava lähellä (vaikkapa lastenneuvola tai kotihoito) ja ne, jotka voi tuottaa kauempana. Voisinpa mennä kerran elämässäni kaihileikkaukseen vaikkapa Ouluun.

Vaikka suomalaisten hyvinvointi on pysynyt THL:n tutkimuksen mukaan hyvänä, on paljon parannettavaa. Hyvinvointierot ovat edelleen korkeat ja kuilu hyvinvoivien ja pahoinvoivien välissä on syvä. Huolestuttavaa. Pidetään huolta heikoimmistamme.