Kohti oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa

En varmaan ole ollenkaan ainoa, joka jännitti viime perjantaina eduskunnan äänestystä tasa-arvoisesta avioliittolaista. Ja miten hienoa oli huomata, että tämä maa astui askeleen kohti suvaitsevaisuutta, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. En muista, että koskaan aikaisemmin olisi ollut äänestystä, jota olisin näin paljon pohtinut ja joka olisi herättänyt näin paljon tunteita. Myönnän. Toisaalta olen ihan aikuisten oikeasti myös yrittänyt ymmärtää lain vastustajia ja heidän perusteluitaan. Ja myönnän, etten tuossa ymmärtämisessä ole aina kovinkaan korkealle päässyt.

Ymmärrän hyvin sen, että jos tässä olisi ollut kyse kirkollisesta vihkimisestä (josta siis ei ole), vedotaan Raamattuun, uskonnolliseen näkemykseen ja kirkkoon. Meillä on uskonnonvapaus ja meillä kullakin omia näkemyksiämme uskontoon ja kirkkoon liittyvistä asioista. Mutta siitähän tässä ei ollut kyse.

En ymmärrä sitä, että joissakin kirjoituksissa ja puheissa homoseksuaalisuutta on pidetty luonnottomana ja sairaana. Tai että samantien pitäisi sitten hyväksyä moniavioisuus. Yksi ala-arvoisimmalta kuulostanut facebook-kommentti (Olli Sademies) oli se, että nyt voidaan sitten samantien laittaa asia kuntoon ja antaa jokaisen joka niin haluaa, mennä naimisiin mielitiettynsä kanssa, oli se sitten vaikka samaa sukupuolta oleva kuollut eläin. Tai kansanedustaja Hirvisaaren twitterpostaukset (joita ei edes kannata tähän mainita), jotka vetävät sanattomaksi. Monista kommenteista kuultaa suvaitsemattomuus ja viha. Eikö noilla kommentoijilla käy edes mielessä se, että kommentit ovat loukkaavia, syvälle ihmiseen sisimpään meneviä?

Eilen Varkauden Joulunavauksessa ihmisten huulilla olivat kysymykset tähän aiheeseen liittyen. Suurin osa teltallani pyörähtäneistä kertoi kannattaneensa lakialoitetta. Eräs ikääntynyt herra tuli kysymään mielipidettäni ja kertoi itse kannattavansa vapautta ja sen kautta myös kyseistä lakiesitystä, Tosin eräs rouva kävi kysäisemässä, olenko "niitä sateenkaaria"? Sanoin kannattaneeni lakialoitetta, mutten ennättänyt perustella kun hän pinkaisi vihaisena pois teltalta.

Tämän keskustelun hyvä puoli on se, että keskustellaan ja herätetään tunteita. Perustellaan ja opitaan toisiltamme. Tässä keskustelussa on vaan nyt menty yli, varmasti puolin ja toisin. Suvaitsevaisuus tarkoittaa minulle toisenkin näkökantojen ymmärtämistä tai ainakin ymmärtämisen yrittämistä. En kuitenkaan pysty ymmärtämään ihmisten lokerointia, vihan lietsontaa enkä ihmisyyden unohtamista. Katsoin eilen uutislähetystä,
jossa näytettiin eduskuntatalon eteen kokoontunutta porukkaa. Tämä asia herättää paljon tunteita jo meissä, jotka taistelevat tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja suvaitsevaisuuden puolesta. Lisäkseni varmasti monelle muullekin kohosi tippa silmään äänestystuloksen ratkettua.

Miltähän tuntui äänestystuloksen jälkeen niistä

ihmisistä, jotka ovat vuosikymmeniä eläneet "kaapissa", piilotellen seksuaalista suuntautumistaan? Halunneet olla tasa-arvoisia lain edessä ollen kuitenkin yhteiskunnan silmissä toisen luokan kansalaisia? Suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa. Ollaan menossa oikeaan suuntaan, askel kerrallaan.