Virtahepoja ja hattivatteja

Hei lukija. Uusi blogini on avautunut. Vanhan blogini löydät osoitteesta miahahtalakoponen.blogspot.com.

Viime päivinä valtakunnan politiikan saralla on kuhissut. Keskustalaiset huutavat kilpaa peliinsä uusia puheenjohtajakandidaatteja. Keskustelussa ovat virinneet niin virtahevot kuin hattivatitkin. Hienoa, että mielikuvitusta ja iloa riittää, vaikka peli näyttää käyvän kovana. Paula Lehtomäen kieltäydyttyä kunniasta on pelikenttä avoimena. Savon Sanomat hehkuttaa päivä toisensa jälkeen puheenjohtajakilpaa. Ja uusia nimiä siihen. Löytyneekö perikeskustalaisesta väestä varteenotettavaa haastajaa kaupunkilaiselle Kiviniemelle? Keskusta yllättää aina. Jätän sen toisen samankaltaisen lauseen nyt mainitsematta.

Eduskunnasta kuuluu kummia. Yllättävää tapahtui, kun eduskunnan puhemies Sauli Niinistö sai selkeän epäluottamuslauseen kansanedustajilta. Mielenkiintoista touhua. En koskaan ole ollut mikään suuri ryhmäkurin kannattaja, mutta ihmettelen tapaa, jolla hallituspuolueet nyt toimivat. Kukaan ei näytä luottavan enää kehenkään. Siitä ei hyvää seuraa, valitettavasti. Ja tämä hässäkkä tuskin on Heinäluoman vika, kuten kansanedustaja, kokoomuksen varapuheenjohtaja Kataja viittasi kommenteissaan. Tai sitten Heinäluoma on niin suuri ja mahtava mies, että kannattaa pelätä. Hienoa.

Ilokseni Heinäluomasta tuli demariryhmän puheenjohtaja. Olen aina arvostanut Heinäluoman tapaa toimia suoraselkäisesti ja reilusti. Uskon Eeron pystyvän luomaan sekä eduskuntaryhmään että myös puolueeseemme edelleen suoraselkäisyyttä ja tuomaan hyvää ja rakentavaa oppositiopolitiikkaa niin eduskuntaan kuin ruohonjuuritasollekin.