Huoli koulutuksen saatavuudesta

Eduskunta näytti sitten viimeisellä viikollaan hylkäävänsä monta, osin hyvääkin esitystä. Olen huolissani koulutuksen saatavuudesta tulevaisuudessa. Niinkuin tiedämme, rahat eivät tätä rataa riitä kaikkeen ja jostain on karsittava. Vastuullista olisi minusta ollut se, että järjestämislaki olisi hyväksytty. Sitä kautta olisi valtakuntaamme saatu vahvemmilla hartioilla olevia toimijoita ja siihen ajatukseen olivat jo koulutuksen järjestäjätkin varautuneet. Säästötarpeet eivät ole kadonneet mihinkään. Nyt vaan ei tiedetä, miten nuo säästöt otetaan jatkossa. Aloituspaikkoja vähentämällä? Luokkakokoja kasvattamalla? Opetuksen laatua heikentämällä?

Pienten lukioiden pärjäämisestä on kannettu huolta. Samaan hengenvetoon täytyy todeta huoleni siitä, että toisen asteen ammatillista koulutusta on jo nyt karsittu liikaa. Moni ammatilliseen koulutukseen haluava nuori joutuu matkustamaan kauas tai muuttamaan kotoa toiselle paikkakunnalle. 16-vuotiaana. Moni pärjää, mutta on myös niitä syrjäytymisuhan alla olevia nuoria, joille muuttaminen kotoa on vaikeaa. Ja pärjääminen. Se, että pitkien etäisyyksien alueilla olisi tarjolla esim. kymppiluokka, ammattistartti tai muu tekemällä oppimisen mahdollisuus, ehkäisisi osaltaan syrjäytymistä. Jokainen nuori on omanlaisensa. Kaikki eivät halua lukea ja päntätä vaan oppiminen on monelle mielekkäintä tekemällä. Niin voisi omat vahvuutensa ja kiinnostuksen kohteensakin löytää helpommin.

Säästöjen tekeminen ei useimmiten ole helppoa. Mutta jos valita pitää, haluaisin karsinnan tapahtuvan hallinnosta ja samaan aikaan tulisi tehdä muutoksia toimintatavoissa. Seuraavalla eduskunnalla riittää tekemistä tälläkin saralla.

Kuopion torilla eilen luokseni tuli kaksi opiskelijaa kysymään koulutuksesta. Kävimme itsellenikin erittäin antoisan keskustelun nuorten ongelmista, opetuksen laadusta ja huolesta siitä, miten moni nuori tänä päivänä syrjäytyy. Noilla turuilla ja toreilla on hyvä pysähtyä. Ja kuunnella. Kotiin palatessa on aina uusia ajatuksia ja kokemuksia rikkaampi.

Leimasin

Kenellä on oikeus leimata toisia? Leimasin-lempinimeä voisi viime päivien kirjoittelun perusteella käyttää maakunnassamme useammastakin tahosta.
Aloitetaan ehkä ärsyttävimmästä.

Paikallinen Soisalon Seutu julkaisi eilen uutisen Kokoomuksen tilaisuudesta. Juttu oli hyvä, mutta asia ei. Tähän lehdellä ei ole osaa eikä arpaa. Ainoastaan kyseisessä tilaisuudessa äänessä olleilla. Pakko myöntää, että meinasi mennä aamupala väärään kurkkuun. Sosiaalietuuksien hyväksikäyttö ja velttoilu olivat puhututtaneet kokoomuslaisia. Nuorten asenneilmapiiriä kuvattiin työtä vieroksuvaksi. Lehden mukaan ääni yleisöstä puhui näin: "Se on tosi vaarallista meidän tulevaisuuden kannalta, että nuoret pyrkii suoraan koulusta tuille. He valvovat yöt, seilaavat netissä, tekevät kaduilla pahaa ja nukkuvat päivät. Minun mielestäni vaaliohjelmassa tulisi tehdä julkilausuma, jossa Kokoomus kertoisi, mikä on oikea hyvinvointiyhteiskunta. Se ei ole se, mitä sossut sanovat, että nuorten pitää päästä käymään luukulla eikä tarvitse tehdä töitä." Ja tuon jälkeen lehtijutun mukaan koko sali on yhtynyt taputuksiin.

En voisi olla enempää eri mieltä. Enemmistö nuorista on kuitenkin ihan tavallisia, valveutuneita kansalaisia, joilla on aito halu ja tahto oppia, elää, tehdä työtä ja antaa panoksensa tämän hyvinvointivaltion hyväksi. Tai ainakin kyseisenlaisia nuoria tapaan omassa työssäni joka ikinen päivä. Ja niille, jotka syystä tai toisesta eivät pysty pitämään huolta itsestään, on meidän velvollisuutemme tarjota apua ja tukea. Hyvinvointivaltion kriteerinä pitäisikin olla se, miten huolehdimme heikoimmistamme. Enempää tähän ei voi nyt kommentoida. Ehkä sitten, kun ärsytykseni on hieman laantunut. Onhan tässäkin taas hyvää se, että huomaa itse olevansa itselleen oikeassa porukassa. Joskin sen muistaa ihan ilman tämänkaltaisia karuja muistutuksiakin.

Toinen leimaava juttu eiliseltä oli Savon Sanomien juttu, jossa Itä-Suomen yliopiston lehtori Vesa Puuronen epäilee Jutta Urpilaisen maahanmuuttoa koskevan retoriikan olevan flirttailua maahanmuuttokriitikoiden kanssa. Tällä hän viittaa erityisesti lauseeseen ”Maassa maan tavalla”. Tällaisissa leimaavissa tai edes epäilyissä luulisi sanojan ottavan ensin selvää esimerkiksi siitä, miten lause jatkuu. Lause, jonka loppu (suora lainaus SDP:n Reilu ja hallittu maahanmuuttopolitiikka –raportista) kuuluu: -kaikkien on noudatettava Suomen lakeja ja työehtoja. Miten tämän voi leimata rasistiseksi? Tai edes epäillä flirttailuksi maahanmuuttokriitikoiden kanssa?

Mutta hyvääkin on. Aurinko paistaa ja lunta on kinokset kukkurallaan. Kansanterveyden näkökulmasta raitis ulkoilma vaikka sen kolan varressa tekee hyvää. Pakko yrittää ajatella noin, koska kohta kola kutsuu.