Köyhyyttä, pienituloisuutta ja utopiaa

Kolmisen vuotta sitten pohdiskelin köyhyyttä tässä blogissani. Onko köyhä pienituloinen vaiko se, jolla jää rahaa vähiten elämiseen pakollisten kulujen jälkeen? Ja miten eri tavalla tätäkin asiaa lähestyä.

Tällä viikolla Kokoomuksen sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty kohahdutti lausunnollaan. Taustalla on keskustelu Antti Rinteen esittämästä verotukseen tehtävästä lapsivähennysmallista, joka Rinteen mukaan toisi merkittävän parannuksen pieni- ja keskituloisille perheille, erityisesti yksinhuoltajaperheille. Keskustelussa nyt ymmärtääkseni väännetään siitä, pitäisikö vaiko eikö lapsilisien leikkausta kompensoida kyseisenlaisella mallilla. Suurimman kohun tässä keskustelussa on nyt aiheuttanut ministeri Räty, joka on todennut Kokoomuksen Verkkouutisille: "Kun lapsilisä ja lapsilisäleikkaus kohdistuvat kaikkiin lapsellisiin, niin täysi verovähennys kohdentuu vain alle 2100 euroa kuussa tienaaviin, joita on kuitenkin hyvin pieni osa suomalaisista vanhemmista."

Täh? Siis 2100 euroa kuukaudessa. Hyvin pieni osa vanhemmista? Meillä ministerin kanssa tuskin onkaan ihan samankaltainen ystäväpiiri, mutta silti. Tuntemistani pienten lasten vanhemmista varmaankin (emme kahvipöydässä paljon palkoista juttele) puolet kuuluu tuon rajan alapuolelle. Monella pienen lapsen vanhemmalla ei ole töitä, ei siis myöskään kovin suuria tuloja. Myöskään kaupan alan työntekijän, siistijän, päivätyötä tekevän lähihoitajan tai sairaslomalaisen tulot eivät varmasti päätä huimaa. Ja jos vastapainona on opettajia, sairaanhoitajia ja joku työnjohtaja, niin veikkaanpa tuon "puolet kuuluu rajan alapuolelle" sattuvan ainakin meikäläisen tuttavapiiriin.

Tilastokeskuksen 2012 veronalaiset tulot -tilaston mukaan ikäluokissa 20-59, noin 42%:n tulot olivat alle tuon 2100 euron. Ja tuohon ikäluokkaan varmaan suurin osa pienten lasten vanhemmista sattuu. En ymmärrä, mihin ministeri nojaa lausunnollaan "hyvin pieni osa suomalaisista vanhemmista". Vai eikö mihinkään? Vai onko niin, että kokoomus ministerinsä mukaan luettuna on erkaantunut ihan tavallisesta suomalaisesta perheestä? Siitä perheestä, jossa mietitään ruokakaupassa ruuan hintaa. Otetaan hyllyistä halvin maitopurkki, leikkeleeksi kelpaa lauantaimakkara ja vessapaperipaketin valintaa ohjaa pehmeyttä enemmän hinta. Lihaakin syödään, muttei sitä sisäfilettä, ainakaan arkena. Perhe, jonka arkeen kuuluu tulojen ja menojen laskeminen niin, että laskut tulevat maksettua. Onko varaa tilata Aku Ankkaa tai Seuraa? Kumpi tilataan? Ja lastenkin harrastuksissa on mietittävä, millaiset harrastusvälineet voidaan ostaa ja mitä harrastaa. Päivittäin tehdään kompromisseja. Mikä on tärkeää ja mikä ei. Tai siitä perheestä, jossa ollaan tuotakin paln ahtaammalla. Päivittäistä ruokaa on mietittävä ja jokainen euro on laskettava. Työtä ei ole, vaikka useita työhakemuksia on lähetetty.

Onni ei tule rahasta. Siitä huolimatta meidän on tässä maassa huolehdittava siitä, että perheiden toimeentulo on siedettävällä tasolla. Ettei ihan joka päivä tarvitse miettiä taloudellista pärjäämistä. Toivoisin Kokoomuksenkin ihan oikeasti kurkkaavan myös sinne toisenlaiseen arkeen.

P