tiistai 9. lokakuuta 2012

Vaalit ovella


Mistä huomaa, että vaalit ovat ovella? Ensimmäiset lehtimainokset ilmestyvät paikallislehteen ja kuntamme katukuvassakin näkyy tolppamainoksia. Paikallislehti täyttyy mielipidekirjoituksista ja facebook päivitetyistä profiilikuvista ja vaalisivustoista. Puolueiden puheenjohtajat ja ministerit jalkautuvat kuntiin. Hyvä näin. Etenkin se, että ihmiset ovat innostuneet työstä ja haluavat mitä ilmeisimmin ihan oikeasti vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Niin, ja vaalityö voi olla ihan mukavaakin ;)

Entäs se nurja puoli. Facebook täyttyy niin, että osa ihmisistä jättää kyseistä vuorovaikutuskanavaa käyttämättä seuraavan kuukauden. Mainoksia liimataan kuulemani mukaan jo suojatien merkkeihin. Ihmiset ovat minusta aikaisempia vaaleja enemmän varpaillaan, hermostuneita ja ylilyöntejä toisten morkkaamiseksi tapahtuu. Valitettavaa. Mutta näin ainakin meillä.

Oikeasti on tärkeät vaalit. Näissä vaaleissa valitaan seuraavaksi neljäksi vuodeksi valtuutetut, joiden tehtävänä on luotsata kuntaa. Suuntaan tai toiseen. Demokratiaan kuuluu se, että ne jotka valitaan, päättävät suunnan. Ja vauhdin.

No. Meillä tulee toivottavasti vielä tämän vuoden puolella esitys kunnan uudesta toimintasäännöstä. Meillähän on kohtalaisen omituinen kunta jopa valtakunnan tasolla siinä, että kunnanhallitus ja lautakunnat ovat parillisia. Siis 8-paikkaisia. Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että äänestystilanteessa meillä hyvinkin usein puheenjohtajan ääni ratkaisee. Varsinkin kun valtapuolue Keskustalla (jolla ei ole yksinkertaista enemmistlöä valtuustossa) on esim. kunnanhallituksessa puolet paikoista ja puheenjohtajuus. Niin, ja jos lautakunta on tehnyt epämieluisan päätöksen, on se otettu kunnanhallituksen käsittelyyn. Ja kappas. Äänestetään 4-4 ja puheenjohtajan ääni ratkaisee.

Tästä demokratiavajeesta ja puheenjohtajan kohtuuttomasta vallanmahdollisuudesta johtuen teimme asiasta aloitteen. Ja kohta pitäisi päättää parittomista jäsenmääristä. Siis 7 vai 9? Demokratian näkökulmasta jokaisen toisiaan ja itseään kunnioittavan luottamushenkilön tulisi ajatella, että enemmän on parempi. Istuipa niillä jakkaroilla sitten kuka hyvänsä. Varsinkin kun meidänkin toiminnoista iso osa on erilaisissa kuntayhtymissä ja liikelaitoksissa, joissa kunnan suorat vaikutusmahdollisuudet ovat minimaaliset. Mahdollisuus pitää olla pienilläkin porukoilla, mutta pelkäämpä että keskustan intressit ovat toiset. Mutta toivoa sopii.