Kuntakartta on nyt julkistettu. Kuntakartta, jossa kuntia on yhdistetty ja mm. kotikuntani Leppävirta jaettu puoliksi. Joku kommentoi sen olevan järkyttävää. Kartta on kuitenkin ministeriön omien linjausten, asiointi- ja työssäkäyntialueiden, mukainen. Ihmettelen, jos joku esim. leppävirtalainen kuntapäättäjä ei ole tähän mennessä tiennyt asiointi- ja työssäkäyntialueitamme.
En ole kuntaliitosfani enkä jääräpäinen vastustaja. Sanottakoon se nyt. Savon Sanomien mielipidekirjoituksestani sain kommentteja, että miten voin olla tuota mieltä (kannanotto palvelujen ja ennakkoluulottoman ja avoimen kuntarakennekeskustelun puolesta) kun joku sosialidemokraatti jostain kunnasta oli eri mieltä. Ihmeellistä, sosialidemokraateissa on monella lailla ajattelevia. Onneksi demokratiaan kuuluu tämäkin. Ainakin meillä. Voin lohduttaa pohtijaa toteamalla, etten ole yhtään vähemmän sosialidemokraatti kuin eilenkään, tai viime viikolla. Enkä tule olemaan. Ajattelen vaan ihmisten parasta täällä maan kolkalla.
Yhtä hyvää ja oikeaa ei ole. Ei varmaankaan tässäkään asiassa. On vaan uskallettava keskustella, pohtia ja miettiä. Punnita eri vaihtoehtoja. Ja miettiä sitä, miten nyt ja tulevaisuudessa voidaan palvelut, elinkeinopolitiikka, työllisyys ym. turvata parhaiten. Surullista, tosin ehkä helpointa olisi vain vastustaa kaikkea. Periaatteesta. En vaan suostu siihen, vaan peräänkuulutan avoimuutta ja vastuullisuutta kuntapäättäjiltä. Ja sitä, että mietitään niitä ihmisiä, joita varten kuntapäättäjät työtänsä tekevät. Eikä vain omaa napaa.
Pakkasta ja pyryä. Ihan oikeastikin. Puunhakureissulla reiskat jalassa kompurointia. Sekin opettaa.
