Voiko olla väärässä?

Väärässä oleminen on taito. Ainakin sen myöntäminen. Joskus toki käy niin, että toivoisi olevansa väärässä. On tai sitten ei. Ja onko oikeasti edes olemassa paljonkaan asioita, joissa on joko oikea tai väärä? Joskus kuvittelin että on. Tämän aikoinaan kasvatustiedettä opiskellessani kumosi eräs filosofi, joka aloitti luennon sanomalla että tässä on pöytä. Vai onko? Onko se niin, että on vain erilaisia havaintoja, näkemyksiä ja katsantokantoja? Tuo filosofointi meni sitten kyllä hivenen monimutkaiseksi ja abstraktiksi. Ainakin tällaiselle tavan tallaajalle.

Väärässä olen ollut monta kertaa. Varmaan monta kertaa päivässä. Tänään olin sitä mieltä, että meillä oli kahvia. Ei ollut. Puhuin puhelimessa ihmisen kanssa, jota kuvittelin jäykäksi ja tiukkapipoiseksi ihmiseksi. Olin ihan väärässä. Olin varma, että kirpparilta hankkimani taulu näyttäisi hyvältä suunnittelemassani kohdassa. Ei näyttänyt.

Hauskuutin tänään itseäni omilla ennakkoluuloillani ja oletuksillani. Minkälaisina sitä alunperin on pitänyt ihmisiä, tuntematta ja tietämättä oikeasti? Ja minkälaisen käsityksen ihmisistä oikein saa? Ja miksi?

Samasta asiasta on kyse äänestämisessä. Meistä itse kukin valitsee ehdokkaansa omien kriteeriensä mukaan. Itse olen äänestänyt ihmistä, joka oli tuttavani kertoman mukaan hyvä jätkä. Olen äänestänyt hyvää ystävääni. Kerran äänestin ehdokasta lehtimainoksen perusteella, koska kyseinen herra vaikutti uskottavalta. Ja nykyisin kyseisen herran tuntien on tuosta pakko olla samaa mieltä. Olen äänestänyt naista, joka ajoi tasa-arvoisuutta. Syitä on varmasti yhtä monta kuin äänestäjiäkin. Ja yhtä hyviä kaikki.

Einstein on joskus sanonut, että on helpompi purkaa atomeja kuin ennakkoluuloja. Lienee ollut oikeassa.