sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Kuka vaippasi vaihtaa?


Haluan ikäihmisenä hyvää hoitoa. Haluan pitää villasukkia, ettei jalkoja palella. Niitä ei saa laittaa paljaisiin jalkoihin, koska ne kutittavat. Haluan joka aamu lukea Warkauden lehden ja Savon Sanomat; tai että joku lukisi ne minulle, jos en itse näe. Haluan valvoa ainakin puoleen yöhön. Ja katsoa kaikki poliisisarjat; etenkin ruotsalaiset. Aamulla minua ei saa herättää (tai olen äkäinen) ennenkuin itse kömmin ylös. Aamulla en halua mennä saunaan enkä suihkuun, vaan haluaisin käydä saunassa joka ilta. Puurooni (mielellään kaurapuuroa) haluan voisilmän, ei sokeria. Ennen kuin minua viedään aamulla mihinkään, haluan juoda kaksi mukillista kavia. Maidon kanssa. Kun siivoan huonettani, haluan kuunnella samalla reipasta musiikkia (Coldplayn Viva la Vida). Silloin siivoaminen tuntuu keveämmältä. Huoneeni on ihan siisti, mutta jos haluan sotkea, antakaa minun sotkea. Se ei haittaa.

Haluan huoneeseeni punaiset verhot. Ja kynttilöitä, vaikkei niitä varmaan saisi hoitokodissa polttaakaan. En suostu askartelemaan pääsiäiskortteja, mutta minut saa laulamaan karaokea. Tai lukemaan dekkareita ja runoja ja pelaamaan korttia. Minut saa nauramaan tilannekomiikalla ja haluan että minua hoidetaan huumorilla. Olen yleensä hyvällä tuulella, paitsi jos näen toisia ihmisiä kohdeltavan huonosti. Kiukkuisena olen sietämätön. Lepyn helposti.

En halua syödä maksalaatikkoa, ainakaan puolukkahillon kanssa. Enkä kaalikääryleitä. Iltaisin haluaisin elokuvaa katsellessa syödä popcornia, minut voisi opettaa käyttämään mikroa poppareiden tekemiseen. Jos se taito on unohtunut.

En tykkää sinisistä paidoista ja haluan pitää hametta tai mekkoa. Mutta sukkahousut eivät saa olla kutittavat. Villapaitoja en halua, kun niissä tulee kuuma. Sänkyyni haluan kaksi tyynyä; toisen otan kainaloon, mikäli mieheni ei ole vieressäni. Juhlapäivinä haluaisin lahjaksi kauniin punaisen ruusun. Ja halauksen. En tarvitse muuta.

Monen ikäihmisen huolena on palvelujen saatavuus. Silloin kun niitä tarvitsee. Pelko siitä, ettei hoitoa saa tai siihen ole varaa, kalvaa mieliä. Toisaalta mietitään sitä, onko hoito sellaista, kun itse toivoisi. Elämänlaatutestamentti pitäisi tehdä meistä jokaisen, jotta hoito olisi toiveidemme mukaista. Pieniä asioita, vähän aikaa vieviä. Eikä kovin kalliitakaan.