Tapasin eilen pienen lapsen äidin torilla. Siinä jutustellessamme äiti alkoi kertoa tarinaansa. Äidin oli pakko mennä töihin. Toki hän oli erityisen kiitollinen siitä, että sai tehdä töitä. Kuitenkin hän poti huonoa omaatuntoa jo etukäteen siitä, ettei voi olla pienen lapsensa kanssa kotona. Lapsi kun jo alle vuoden ikäisenä menee vieraiden ihmisten hoitoon. Kotihoidon tuella ei tavallisissa töissä käyvällä perheellä ole mahdollisuutta tulla toimeen. Hoitaa vuokrat tai asuntolainat, ostaa ruuat, vaatteet jne. Tuttu tarina. Myös itselle aikanaan. Kovasti meilläkin mediat ja erilaiset toinen toistaan fiksummilta vaikuttavat tahot korostavat äidin tai isän kotonaolemisen merkitystä silloin kun lapsi on ihan pieni. Tämän kaiken keskustelun taustalla monet vanhemmat kokevat huonommuuttaan siitä, ettei taloudelliset resurssit riitä. Töihin on mentävä. Joku varmaan kommentoi tähän, että oma valinta tai että aina on mahdollisuus. Tonni sinne tai tänne ei monelle perheelle ole sitä arkea. Josko lopetettaisiin toisten syyllistäminen? Ainakin siihen saakka kunnes kotihoidon tuet ovat sillä tasolla että oikeasti äideillä tai isillä on mahdollisuus jäädä kotiin. Valitettavasti näyttää siltä, että tuohon kuluu aikaa. Liikaa.
Toinen mieleenjäävä kohtaaminen oli juuri eläköityvän rouvan kanssa. Hän pohti jo nyt sitä, kuka hänet aikanaan hoitaa. Ja missä. Hän oli erityisen huolissaan siitä, että julkisen sektorin paikat ajetaan alas. Pienellä eläkkeellä olevana hän ei uskonut aikanaan saavansa hoitoa. "Kun ei ole niitä isoja rahoja". Tältäkö meidän maailmamme näyttää? Rahalla saa ja hevosella pääsee. Emme kai oikeasti halua mennä suuntaan, jossa köyhät köyhtyvät ja jäävät ilman laadukasta hoitoa? Mikä ihmeen hyvinvointivaltio se sellainen oikein on?
Ihmiset Varkauden markkinoilla eilen ja tänään halusivat puhua. Puhua ja puhua. Pohtia tulevaa, nähdä hyvää ja kaunistakin. Usko tulevaan ei vaikeista asioista huolimatta ole hävinnyt. Ennenkin on selvitty. Ja niin nytkin. Tarvitaan vain tahtoa, tekemistä ja rohkeutta. Tehdä tästä maastamme vieläkin parempi paikka elää. Meille jokaiselle.
