Kuuntelemisesta näkemiseen

Vaalityö on loppukirissä. Kirjaimellisesti. Huomenna on vaalityön viimeinen päivä, ainakin virallisesti tällä erää. Sunnuntain aion viettää kuskaamalla poikaa virpomaan. Ja illan vietän ihanassa seurassa. Parhaassa paikassa, mitä ihmisellä voi olla. Kotona. Toisaalta loppukiri on huomenna meneillään varmaan jokaisella ehdokkaalla. Viimeiseen asti yritetään saada toreille uskaltautuneita ihmisiä äänestämään. Ja vakuuttuneiksi.

Olen saanut sähköpostia ja puheluita paljon. Ainakin jos mittarina on aikaisempi olettamus tai viime eduskuntavaalit. Tuntuu siltä, että ihmiset aidosti etsivät ehdokasta ja kansa on aktivoitunut. Politiikkaa, vaaleja ja ehdokkaiden ajatuksia seurataan oikeasti. Hyvä homma. Demokratian toteutumisen kannalta äänestysprosentin kasvaminen, oli se kannatus sitten kenen laariin hyvänsä, on tärkeää. Kansa tietää. Niin se vaan on.

Olen saanut äärimmäisen opettavaisia ja ajatuksia herättäviä viestejä ihmisiltä. Elämäntarinoita, kysymyksiä seksuaalivähemmistöistä kotihoidontukeen, köyhyydestä tiehankkeisiin. Ja kaikkea siltä väliltä. Äärimmäisen tärkeitä kaikki. Tässä politiikan kentällä temmeltäessä on muistettava yksi juttu. Se, että jokainen pieneltäkin tuntuva asia voi jollekin ihmiselle olla henkilökohtaisesti hyvinkin suuri. Ja kun korvansa osaa asettaa oikein ja kuunnella, oppii itsekin joka ikinen päivä uutta. Elämästä. Ja oppii näkemään asioita myös toisten silmin. Päivä päivältä paremmin.