Kuka määrittää itsemääräämisoikeuden?

Tämä päivä täyttyi sekä Demarinaisten piirihallituksesta että Pohjois-Savon sosialidemokraattien kevätkokouksesta. Noista saa aina voimaa. Varsinkin tänään, kun kokouksen lopuksi kailautettiin ilmoille Työväen marssi. Aatteen paloa. Sitä tsemppiä ja jaksamista, iloa ja intoa tarvitaan vielä viimeisen viikon vaalityön puristukseen. Sitten kaikki mahdollinen näillä resursseilla; niin henkisillä, jalallisilla kuin taloudellisillakin on tehty. Se, mitä ollaan osattu ja pystytty. Sunnuntai on sitten jännä päivä. Itketään ja nauretaan joka tapauksessa.

Tänään Sunnuntaisuomalaisessa oli juttu siitä, että omaiset ja hoitohenkilökunta rajoittavat kehitysvammaisten ihmissuhteita. Inhimillisestä näkökulmasta tuota on tullut pohdittua monenkin asiakasryhmän näkökulmasta. Dementoituneiden, mielenterveysongelmaisten, kehitysvammaisten. Ihmissuhteet ovat tärkeitä meille kaikille. Joskus aikanaan, nuorena kouluttamattomana tyttönä sain kokea kehitysvammatyön mielekkyyden. Muistan ensimmäisen työpäiväni kuin eilisen. Hoitoalasta mitään tietämättömänä juuri lukiosta päässeenä pääsin hoitoapulaisen hommiin Vaalijalaan. Puoleen päivään mennessä ihmettelyni ja kummasteluni häipyi. Tuo työ nuorten ja aikuisten kehitysvammaisten parissa teki tosi hyvää. Elämän hyvä oppikoulu.

Ihmissuhteiden merkitystä ei pidä unohtaa, ollaan sitten hoitamassa tai auttamassa ketä tahansa. Kehitysvammaiset, dementiaa sairastavat ja mielenterveysongelmaiset ovat oikeutettuja hyvään oloon. Johon väistämättä kuuluvat läheiset ihmissuhteet. En tiedä, johtuuko tuo rajoittaminen enemmän pelosta hyväksikäytetyksi tulemisesta vai siitä, että pelätään asioista puhumista. Tuo hyväksikäyttö on vaikea asia ja sen poissulkeminen on tietenkin näissä asioissa vahvasti varmistettava.

Ovatko yhteiskuntamme ja hoito-organisaatiomme niin rajoittuneita, että ihmissuhteisiin puututaan? Vai ollaanko suvaitsemattomia? Itsemääräämisoikeus tulee olla jokaisella, sairaudesta huolimatta. Minun mielestäni yksi hyvä esimerkki ihmisen toiveiden kunnioittamisesta tässä asiassa oli erään psykiatrisen sairaalan potilaan toiveen täyttäminen. Hän oli kihloissa erään toisen vakavasta mielenterveysongelmasta kärsivän potilaan kanssa. Pariskunnalle järjestettiin aika ajoin mahdollisuus viettää yö yhdessä. Olivat onnellisia tuosta mahdollisuudesta.

Elämä on ihmeellinen asia. Meidät ihmiset on monessa suhteessa luotu elämään toisten kanssa, enemmän tai vähemmän. Oikeus ihmissuhteisiin tulee olla kaikilla, samoin mahdollisuudet.