Työtä, työtä

Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala ovat nyt näissä eduskuntavaaleissa ensimmäistä kertaa yhteistä vaalipiiriä. Pohdiskelin sitä, mitenkähän erilaiset huolenaiheet ihmisillä ovat eri puolilla Ohtaansalmea. Nyt kiertäessä ympäri vaalipiiriä on huomattu huolenaiheiden olevan ihan samanlaisia. Työtä tarvitaan, pieneläkeläisten pärjäämisestä ollaan huolissaan. Ja palveluiden saatavuudesta. Viime vaalien aikaan saatu palaute ja keskustelut kaikin puolin olivat monesti kipakoita. Ihmiset kritisoivat. Nyt tuntuu surulliselta se, että eniten on huolta. Huolta pärjäämisestä, epävarmuutta tulevasta. Ihan kuin olisi luovuttamisen ilmapiiriä.

Tästä noustaan. Suomi on aina ollut maa, jossa yhdessä tekemällä, toinen toistaan tukien ollaan vuosikymmenten saatossa noustu. Niin nytkin.

Työtä tarvitaan. Työtä, josta saa palkkaa, jolla pärjää. Monella vanhalla teollisuuspaikkakunnalla pelätään työpaikkojen siirtymistä kasvukeskuksiin tai ulkomaille. Tai toiminnan loppumista. Itä-Suomen on pystyttävä entistä parempaan edunvalvontaan alueen elinvoiman turvaamisessa. On pidettävä huolta koulutuksen saatavuudesta ja tarvittavan täydennyskoulutuksen mahdollisuuksista alueellamme. Tiestön ja muiden kuljetusyhteyksien on oltava kunnossa. Peruspalvelut samoin. Monta seikkaa, jotka kaikki vaikuttavat siihen, millainen alueemme houkuttelevuus on. Työtäkään ei voi nyhjästä tyhjästä.

Tapasin eilen miehen, joka oli eläkkeelle jäämisen kynnyksellä. Hän kertoi, että olisi halunnut jo monien työstä aiheutuneiden vaivojen vuoksi jäädä pois työstä pari vuotta sitten. Ja antaa paikkansa nuoremmalle. Kun vaan ei ollut mahdollista. Työelämä on monilla aloilla raskasta ja raakaa. Monella ikä alkaa painaa ja mennään jaksamisen äärirajoilla. Sen sijaan, että eläkeikiä nostellaan, tulisi pitää huolta työssä jaksamisesta koko työuran ajan. Ja mahdollistaa aiempaa paremmin henkilökohtaiset ratkaisut työuran suhteen. Nyt tämä ei ihan toimi.