Kenen joukossa seisot, ja miksi? Viime aikoina on ollut erilaisissa medioissa keskustelua arvoista, suoraan ja välillisesti. Arvokeskustelua tulee politiikassa olla, pitäisi olla paljon nykyistä enemmänkin.
Olen sosialidemokraatti ja ylpeä siitä. Demarivaikuttajan tyttärenä olen jo lapsesta lähtien tottunut kuulemaan olevani huonompien ihmisten porukassa, sossu. Lehtijuttujen mukaan kyseistä termiä viljellään edelleen. Sitä tunnetta, joka syntyy puoluekokouksessa Työväen marssin kajahtaessa korkealta ja kovaa tai Vappumarssilla airueessa kulkien kohti Leppävirran toria, ei voi sanoin kuvata. Jokaisen, joka jotakin aatetta tunnustaa, pitäisi pystyä olemaan siitä ylpeä, vähättelemättä kuitenkaan toisten arvomaailmaa. Sosialidemokratiassa löytyvät ne vapauden, veljeyden ja tasa-arvon periaatteet, jotka jo muinoin puolueohjelmaan kirjoitettiin. Eivätkä nuo periaatteet tässä maailman ajassa ole mihinkään muuttuneet; sieltä samoista periaatteista heikoimmista huolehtiminen, tämän päivän solidaarisuus, työn merkitys ja oikeudenmukaisuus kumpuavat. Yhteiskuntamme vaan on ympärillämme muuttunut.
Arvoja tulee pohdittua joka ikinen päivä. Onneksi. Jokaisen politiikassa mukana olevan tulisi niin tehdä. Jokaisella meillä puolueesta riippumatta pitää olla omia arvoja ja omia ajatuksia. Puolueiden suuret linjanvedot on pystyttävä allekirjoittamaan ainakin pääosin, mutta on myös osattava olla kriittinen. Surullisena esimerkkinä päinvastaisesta toimii tapaamani poliitikko, joka kertoi oman puolueensa kaikkien puheiden olevan aina loistavia. Tällaiseen voisi varmaan yhtyä ihminen, joka laatii puolueohjelmat ja puheet. Tai sitten yksinkertaisesti kyseinen puolue on täysin erehtymätön ja täydellinen. Olisikin varmaan ensimmäinen maailmassa.
Arvokeskustelua värittää aina tunnelataus. Omat arvomme tuntuvat niin läheisiltä, että joskus tekee kipeää yrittää ymmärtää toisten ajatuksia. Viimeksi toissapäivänä. Mutta silti toisten ihmisten ajatusmaailman ymmärtämisen edes yrittäminen avartaa maailmankatsomusta. Voihan se olla, että joku kaunis päivä toinen puolue osaakin oivaltaa jotain sellaista, joka on hyvä allekirjoittaa. Viisaus kun ei aina asu samojen hattujen alla. Onneksi.
