Poliittinen kotini on SDP. On ollut siitä lähtien, kun nuorena tyttönä perehdyin eri puolueiden ohjelmiin. Pelkästään jo siitä syystä, että vaikka lapsuuteni olenkin elänyt demariperheessä, halusin löytää itseni kodista, siitä poliittisesta. Ja löysin. Jokaisen politiikassa mukana olevan pitäisi aika ajoin katsoa peiliin. Pohtia omia arvojaan ja suhteuttaa niitä puolueensa arvoihin. Niistä pitää löytää itsensä ja arvomaailmansa, vaikkakin eri mieltäkin pitää olla.
En ymmärrä loikkareita, muutoin kuin kahdessa tapauksessa. Ensiksikin silloin, kun ihminen on "vahingossa" hypännyt politiikan syövereihin ja pian sen jälkeen huomaa, ettei voi edustamansa puolueen arvoja allekirjoittaa. Ja toisekseen silloin, kun puolue muuttaa linjaansa ja arvomaailmaansa niin paljon, ettei uutta arvopohjaa voi enää tunnistaa omakseen. Jälkimmäistä tapahtuu harvemmin. Tässä asiassa myönnän olevani jokseenkin yksinkertainen.
Tänään Savon Sanomien nettisivuilla uutisoitiin istuvan kansanedustajan halusta näinkin lähellä vaaleja, loikata. Halu oli syksyllä keskustaan, nyt kokoomukseen. Surullista. Voisiko joku nyt lahjoittaa istuvalle kansanedustajalle poliittisen kodin, ettei jäisi ihan heitteille? On varmaan vaikea tunnistaa arvopohjaansa, jos tänään ollaan loikkaamassa sinne ja huomenna tänne. Muitakin johtopäätöksiä tästä toki voisi tehdä. Arvot kuitenkin ainakin isojen puolueiden taustalta löytyvät, on sitten niistä kuka mitä mieltä hyvänsä.
