Vuosi on taas vaihtunut. Rauhallisissa, seesteisissä ja hyvän mielen aatoksissa. Viime vuosi oli vähintäänkin vaiherikas, niin hyvässä kuin siinä pahassakin. Mutta kaikesta on selvitty, kiitollisena läheisten ja ystävien kanssaelämisestä.
Mitä sitten viime vuodesta jäi käteen. Omassa elämässä vuosi oli työntäyteinen, tosin tavalliseen tapaan. Opettajan työn hyvänä ja vähän huononakin puolena on se, että opetus kasautuu tiettyihin ajanjaksoihin, toisinaan taas on enemmän aikaa suunnitteluun ja pähkäilyyn. Ihanaa työtä. Entistä enemmän nautin tuosta työstä ja siitä, että vuosi vuoden jälkeen meiltä valmistuu ihania lähihoitajia, jotka tulevassa työssään oikeasti tekevät työtä sydämellään. Parasta työn antia on se, kun opiskelun alussa liki hoitotyöstä tietämätön nuori valmistuu omasta ammatistaan ylpeänä lähihoitajana. Oman ammatin arvostus lähtee monesti itsestä. Eikä lähihoitajia vieläkään arvosteta riittävästi.
Politiikan saralla mieleenpainuvinta oli Joensuun puoluekokouksemme toukokuun lopulla.
Puoluekokouksen seuraaminen uudesta katsantokannasta, ryhmän puheenjohtajana, oli erittäin antoisa ja ajatuksia herättävä kokemus. Kun näkee sermien taakse, on aina hivenen tietoisempi kaikesta. Lisää ymmärrystä. Sen hurmoksen, jonka vastavalittu puoluesihteeri Jungner aikaansai Joensuussa, toivoisi kantavan hedelmää eduskuntavaalityössä. Koko puolueen osalta.
Maakunnassamme ei valitettavasti kuntakentän muutoksista voi paljon mainita. Karttula liittyi juuri Kuopioon. Valitettavasti vaikuttaa edelleen siltä, että Pohjois-Savossa olemme Paras-hankkeen pilottimaakunta. Ei hyvässä, vaan siinä, että olemme aikaansaaneet mitä kummallisimpia häkkyröitä, yhteistyökuvioita ja palveluorganisaatioita. Tästä puuttuisi enää se, että kaikki menisi uusiksi. Vai olisiko se hyvä se?
Leppävirran kunta porskuttaa entiseen malliin. Talous on kohtuullisella mallillaan. Asioista keskustellaan valtuustossa hyvinkin vauhdikkain sanankääntein. Sitten äänestellään. Ja hups. Demokratia toimii. Keskusta päättää ja muut vikisee. Ei siis uutta tälläkään rintamalla. Tosin joskus toivoisi asioiden ratkaisevan. En usko suuren viisauden asuvan koskaan yhdessä päässä. Ei edes yhden puolueen edustajissa. Muillakin voisi olla sanottavaa. Joskus sitä hyvääkin. Ja rakentavaa.
Tänä vuonna on eduskuntavaalit. Kovasti tohinaa on jo eri suunnilla menossa. Tuntuu hyvältä se, että aktivoidutaan ja ollaan tosissaan liikkeellä. Toivottavasti ainakin suurimmalla osalla ehdokkaista pysyy reilun pelin aatos mielessään. Yleensä niin käy. Aina ei. Tapahtumarikas ja mielenkiintoinen, varmasti myös antoisa kevät siis tulossa. Tässä vaiheessa on hyvä lausua lämpimät kiitokset jo nyt vaalityössä ja hengessä mukana olleille kannustuksesta, panoksesta ja yhdessäelämisestä. Ilolla tätä työtä tehdään. Vaikka vakavista asioista puhutaankin. Joku viisas totesi joskus suhteellisen kiivaan ja kiukkuakin aiheuttaneen kunnanvaltuuston kokouksen jälkeen, että pitää muistaa, että "politiikka on iloinen asia". Onneksi.
