Mikä ei tapa niin vahvistaa

Rauhaisaa vuoden loppua! Joulun aika on meillä aina ollut rauhoittumisen aikaa, niin oli nytkin. Yhdessä olemista, piparin tuoksua ja loikoilua. Ihan vaan olemista. Erityisesti joulun aikaan tulee mietittyä ihmisenä olemista, ihmisyyden merkitystä ja elämän tarkoitustakin. Läheisten läsnäolo, rauha ja ympärillä oleva ilo muistuttavat siitä, miten onnellisessa asemassa onkaan. Kun on niitä rakkaita ympärillä. Lähellä ja kaukana.

Uuden vuoden läheisyys laittaa miettimään mennyttä vuotta. Tehtyjä ja tekemättömiä asioita, tuntemuksia, aatoksia. Viime vuosi on ollut hyvin erilainen, raskaskin. Läheiset ja vahva usko elämän valoisiin puoliin on pitänyt kiinni arjessa. Ja niinhän sanotaan, että se mikä ei tapa, vahvistaa.

Mutta kaikilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Keskustelimme taannoin ystäväni kanssa siitä, mitä syrjäytymisellä tarkoitetaan. Ja kenen syytä se on? Kotoa saadut elämän eväät luovat pohjan. Hyvässä ja pahassa. Kuinka paljon omilla valinnoillaan voi elämäänsä vaikuttaa? Kävin eilen lastenelokuvaa, Megamindia katsomassa. Aina piirretyistä jenkkileffoista ei löydy opetuksellista näkökulmaa. Nyt löytyi. Opetuksena elokuvassa oli se, että omilla valinnoillaan voi elämänsä suuntaan vaikuttaa, vaikka lähtökohdat eivät olisikaan kaksiset. Sosiaalisen eriarvoisuuden periytymisestä puhutaan. On kyse myös asenteista, meidän kaikkien. Surullista oli eilinen uutisointi siitä, että Pohjoismaista eniten Suomessa sosiaalityöntekijät syyttävät yksilöä ja hänen omia valintojaan köyhyydestä. Asenteissa olisi parantamisen varaa. Sosiaalitoimisto voisi olla yksi niistä paikoista, joissa syrjäytymisuhan alla olevat ihmiset voisivat saada tukea, apua ja näkemystä elämäntilanteensa kohentamiseen. Muussakin suhteessa kuin taloudellisessa mielessä. Luukulta luukulle juoksemisen sijaan ihmistä auttaisi enemmän se, että joku, vaikka sitten viranomainen, on hetken läsnä. Kuuntelee ja on kiinnostunut.

Yleensä ihmisille toivotetaan parempaa ensi vuotta. Minulle riittäisi hyvin, jos tuleva vuosi olisi vähääkään yhtä onnellinen kuin mennyt vuosi on ollut. Omalta osaltani toivon, että me kaikki osaisimme olla Jope Ruonansuun sanoin Enkeleitä toisillemme.