Miten kahvipöytäkeskustelusta voi tulla ajateltua suurempi? Viime viikolla kävi niin. Kahvipöytäkeskustelu lähti jostakin ihmiseen anatomiaan liittyvästä. Ja päättyi lopulta vakavaan keskusteluun adoptio-oikeudesta ja huoleen lasten huostaanottojen lisääntymisestä. Lasten huostaanotot ovat edelleen kasvussa. Valitettavasti. Näköjään suunta on siihen, että yhä enemmän huostaanotettujen lasten joukossa on nuoria. Niitä nuoria, joihin vanhemmilla tai muilla aikuisilla ei ole otetta. Rajatonta elämää. Tässä maassa edelleen on ongelmana se, ettei sijaisperheitä ole saatavilla. Yksi syy on varmasti raha. Perheille maksettava korvaus on suhteettoman pieni Ja toinen syy puute niistä ihmisistä, jotka hyvyyttään tuota työtä tekevät. Monet huostaanotetut lapset ja nuoret ovat huostaanoton aikaan jo siinä voinnissa, ettei perheeseen sijoittaminen onnistu, vaan tarvitaan ammatillista perhehoitokoti. Tai psykiatrista sairaalahoitoa. Ei näin voi olla. Ennaltaehkäisyyn on satsattava, jo inhimillisestäkin näkökulmasta. Ja rahankin vuoksi. Ammatillisen perhehoitokodin vuorokausihinta voi olla n. 200 euroa / lapsi. Luulisi kunnan kukkaroilta löytyvät entistä paremmin löytyvän rahaa ennaltaehkäisyyn, kun jokainen kuntapoliitikko kertoisi tuon 200 euroa 365 vuorokaudella.
Eilinen päivä täyttyi vaalityön ilosta Sonkajärvellä. Pienestä räntäsateen ropinasta ja aikaisesta aamuherätyksestä huolimatta tunnelma oli leppoisa. Varmasti kaikilla. Taas löytyi yksi hyvä syy siihen, miksi tässä hommassa on niin intohimolla mukana. Ihmisiä jututtamassa ja ennen kaikkea kuuntelemassa, mitä ihmisillä on mielen päällä. Huolimatta siitä, missä päin kaunista Pohjois-Savoa ollaan, huolen aiheet ovat kutakuinkin samanlaiset. Vanhustenhuollon tulevaisuus, pienten kuntien elinvoimaisuus ja -kelpoisuus, kulutuksen verottamisen kiristyminen ja nyt päivän polttavana toimeentulotuki ja siihen liittyvä lapsilisäkeskustelu. Hyvä on, että tuo kyseinen, jo pitkään olemassaollut epäkohta on otettu nyt keskusteluun. Lapsilisän pitää olla kaikkien saatavilla, eikä sitä tule voida vähentää laskettaessa toimeentulotukea. Ei yksinkertaisesti voi olla niin, että tätä kautta köyhiltä viedään välillisesti lapsilisä. Lapsihan ei voi määrätä sitä, millaiseen perheeseen syntyy ja lapsilisän tarkoituksena on olla turvaamassa lapsen elämää. Piste.
Tämän iloisen iltapäivän olen käyttänyt vaalikoneisiin vastaamiseen. Ja mielenkiintoista onkin ollut. On saanut esittää mielipiteensä kaikenlaisiin väittämiin mm. kannabiksen laillistamisesta, verotuksesta, jääkiekon MM-kisojen televisioinnista, maahanmuuttopolitiikasta, markasta, maataloustuista, poliisien vallasta, presidentin valtaoikeuksista, kasvisruuasta, "paskaduunien" (näin oli asia vaalikoneessa ilmaistu) pakollisuudesta, Natosta, sukupuolineutraalista avioliittolaista, palvelujen ulkoistamisesta, kuntaliitoksista ja paljon monesta muusta. Väittämät on asetettu kielteisesti tai myönteisesti. On luettava moneen kertaan ja vielä kun joidenkin koneiden pallukat pomppivat sinnetänne, voi joidenkin vastaukset olla muuta kuin mitä on tarkoitus. Toivottavasti media on armollinen, kun vastauksia tulkitsevat. Hyvää vaalikoneissa on paljon. Esimerkiksi se, että joutuu oikeasti asiaa miettimään ja perustelemaan asiat itselle. Asiathan eivät useinkaan ole kovin yksiselitteisiä ja vaalikonevastaukset saattavatkin vaikuttaa poliitikon vastauksilta. Ei ollut vastausvaihtoehtoa savolaisille: suattaapiollajottasuattaapiollajotteiou. Ja hyvä niin.
