Savo-Karjala 30 päivässä

Eduskuntavaaliehdokkaiden vaalikiertueet ovat näissä vaaleissa edenneet aikaisempaa laajemmalle alueelle. Koko Savo-Karjalaan. Niin meilläkin. Kohtaamisia, ajattelemisen aiheita, iloja, suruja, uutta näkemistä ja silmien avautumista.

Saavumme Kuopion torille tuulen tuiverruksessa. Muutamia rakeita kolisee telttakatoksen metalliosiin ja ikäihmisiä tulee teltan seinien suojaan.  Kaksi, pari vuotta sitten eläkkeelle jäänyttä rouvaa pysähtyy keskustelemaan. Ovat menossa kaupan kautta kotiin. Kertovat olevansa pieneläkeläisiä. Raha riittää ruokaan, vuokraan ja sähköön. Ei juuri muuhun. Toivoisivat eläkkeiden nostoa sen verran, että voisivat joskus käydä ulkona syömässä tai kerran vuodessa teatterissa.

Saavumme Iisalmen markkinoille, tuulta tuivertaa jälleen. Lapsiperhe pysähtyy juttelemaan ja ottaa samalla pienokaisille ilmapallot. Vanhemmat ovat huolissaan lapsiperheiden jaksamisesta. Perheen äiti kertoo tuttavastaan, joka olisi aikanaan tarvinnut apua, muttei sitä löytänyt. Kyseinen tuttava on yksinhuoltajaäiti, jolla ei omalla paikkakunnallaan ole tukiverkostoa eikä läheisiä. Äiti olisi tarvinnut uupumukseensa tukea, lapsille hoitajaa, jotta saisi hetken levähtää. Äiti oli soittanut usealle eri taholle, muttei ollut löytänyt sitä tahoa, joka olisi toiveesta ottanut kopin ja auttanut.

Saavumme Kiteelle. Aamuaurinko pilkahtaa. Lähihoitaja kertoo hymyssä suin, miten viihtyy työpaikassaan ikäihmisten hoitokodissa. Hoitokodissa juhlapäiviä juhlitaan, tarjotaan pienet konjakkisnapsit, ei lääkelaseista vaan ihan oikeista kristallilaseista. Ja suihkussa saa käydä silloin kun haluaa. Ja ulkoillaan joka päivä.

Saavumme Rääkkylään. Tie Tohmajärveltä asuntoauton kyydissä tuntuu kuoppaiselta. Tiestön kunto niin Savon kuin Karjalankin puolella vaatii korjausta.  Tälläkin kertaa tuuli tuivertaa, mutta kevätaurinko paistaa. Kotihoidon työntekijä kertoo, miten työnkuva on muuttunut kotihoidossa kolmenkymmenen vuoden aikana. Nyt on kiire, asiakkaita on enemmän ja yhä heikommassa kunnossa olevat ikäihmiset asuvat kotonaan. Tuntuu, ettei aikaa ole antaa niin paljon kuin haluaisi.

Saavumme Leppävirralle. Illansuussa torille on tullut paljon porukkaa ja kelikin on keväisen oloinen. Ämpäreiden jaon lomassa puhutaan kunnan palveluista ja uuden monitoimihallin mahdollisuuksista. Rollaattorilla kulkeva eläkeläisrouva kehuu seniorikortin mahdollistavan Vesileppiksen käytön myös vähän tienaaville eläkeläisille. Vesijumpassa kertoo usein käyvänsä.

Saavumme Joensuun kävelykadulle. Soppatykistä tarjoillaan keittoa pakkassäässä paleleville karjalaisille. Karvahattupäinen mies käy leikkimielisesti vitsailemassa jätteenpolttolaitoksen rakentamisesta Leppävirralle Kiteen sijaan. Syylliseksi hän epäilee Joensuuta. Ja onnittelee Keski-Savoa.

Saavumme Varkauteen. Tapaan ala-asteen opettajani, jolle teen tunnustuksen. Jouduin ala-asteella koulupäivän jälkeen istumaan kyseisen opettajan luokkaan, koska olin kai omasta mielestäni nokkelasti vitsaillut opettajalle. Äitini, joka oli tuolloin keittäjänä koululla, tuli luokkaan kertomaan minulla alkavan soittotunnin ja pääsin lähtemään pois. Tunnustan nyt jo eläkkeellä olevalle opettajalle, etten ole vieläkään kyseistä istumista istunut loppuun. Vanhentunut juttu jo, kuulemma. Hymy pilkahtaa opettajan huulilla.

Saavumme Juankoskelle. Matkalla mielessä soi ”Juankoski here I come” ja Juicen patsaalla otamme turistikuvan. Juicen torilla mies kertoo työttömyydestään ja halustaan saada työtä. Pitäisi uudelleenkouluttautua ja ikääkin on päälle viidenkymmenen.

Saavumme vaalipaneeleiden ja messujen jälkeen kotikonnuille. Saan puhelun. Illan pimeydessä, tuulen tuiverruksessa käymme niittaamassa uudet puoluemainokset revittyjen tilalle Varkauteen. Saan avukseni vasemmistoliiton ehdokkaan. Yhteistyötä parhaimmillaan.

Ja monta muuta kohtaamista, elämäntarinaa, paikkakuntaa. Opettavaista. Moni asia on hyvin, mutta paljon on tässä maassa vielä tehtävää.

On the road

Vaalien ennakkoäänestys alkoi eilen ja vaalityö on vauhdikkaimmillaan. Ehdokkaat kiertävät kenttää, omilla porukoillaan ja yhteistapahtumissa. Niin meilläkin täällä Savo-Karjalassa. Vaalibussimme kiertää tällä viikolla Pohjois-Karjalassa ja ensi viikolla Pohjois-Savossa. Toreilla puheenaiheet ovat yhteisiä niin Savossa kuin Karjalassakin. Eläkeläisten toimeentulo, lapsiperheiden ahdinko, verotus, vanhusten hoiva ja tulevaisuuden talousnäkymät puhuttavat. Huolta on, mutta toisaalta myös uskoa huomiseen ja maamme kasvuun ja kehitykseen.

Tällä reissulla on nähnyt paljon. Kuullut pysäyttäviä elämäntarinoita, saanut kannustusta ja päässyt keskustelemaan ja pohdiskelemaan asioita monelta eri näkökulmalta. Saanut olla samaa mieltä ja eri mieltäkin. Politiikan suola on se, että jokaisella meillä on oikeus omiin mielipiteisiinsä. Olen aina arvostanut ihmisiä, jotka uskaltavat kertoa mielipiteensä ja seisovat sanojensa takana. Eivät käännä nuttuansa heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä.

Reissulla näkee ja tuntee tiestön kurjan kunnon, tätä kirjoittaessa välillä Tohmajärvi-Rääkkylä. Näkee monta sellaistakin paikkaa, jossa ei ole aiemmin käynyt. Avartavaa. Ajattelemisen aiheita.

Oikeus rikkaaseen elämään

Tapasin taannoin erään kaupungin torilla iäkkään naisen, joka halusi kertoa tarinansa. Nainen kertoi kyynelsilmin sairastavansa paljon ja ikäkin alkoi jo painaa. Hänen alkoi olla jo vaikea kulkea pitkiä matkoja, kun jalat väsyivät. Hän kertoi tulevansa juuri ja juuri toimeen pienellä eläkkeellään. Sai hoidettua vuokransa, syötyä ja joskus käytyä uimassakin. Laskunsa hän kertoi maksaneensa aina. Ja ajallaan. Nyt toiveena hänellä oli päästä senioriasuntoon. Asuntokin oli jo valmiina, mutta ongelmaksi muodostui takuuvuokra, jota hänellä ei ollut varaa maksaa. Eikä apua ollut löytynyt. Erilaisista vaihtoehdoista puhuttiin. Epäreilu yhteiskunta. Eihän tämä nyt näin voi mennä.

Toinen rouva kertoi, ettei pieni eläke riitä kuin juuri ja juuri pakollisiin menoihin. Siis vuokraan, laskuihin ja ruokaan. Lehdet hän kertoi lukevansa kirjastossa (tarpeellinen peruspalvelu). Ilon rouva kertoi elämästä olevan kadoksissa, kun ei tuolla pienellä eläkkeellä ole varaa lähteä teatteriin. Eikä paljon muuhunkaan, kun monet mukavat ja iloa tuovat tapahtumat ovat maksullisia. Se kulttuurinautinto kun oli rouvan harrastuksena ollut nuorena. Ilmaisissa tapahtumissa rouva kertoi ahkerasti käyvänsä.

Kolmas mieleen jäävä kohtaaminen. Ikääntynyt mies tuli luokseni ja kertoi olevansa vaimonsa omaishoitaja. Pyysi pari ylimääräistä hedelmäkarkkia kotiin vietäväksi. Vaimo kun niin pitää hedelmäkarkeista.

Tarinoita elävästä elämästä. Ajatusten aiheita. Iloja, suruja, epäoikeudenmukaisuutta, kiitollisuutta.

"Jokaisella on oikeus rikkaaseen elämään. Pienituloisten ja apua tarvitsevien asemaa tulee parantaa niin, että myös heillä on mahdollisuus olla täysipainoisesti mukana tässä yhteiskunnassa."