Oikeus rikkaaseen elämään

Tapasin taannoin erään kaupungin torilla iäkkään naisen, joka halusi kertoa tarinansa. Nainen kertoi kyynelsilmin sairastavansa paljon ja ikäkin alkoi jo painaa. Hänen alkoi olla jo vaikea kulkea pitkiä matkoja, kun jalat väsyivät. Hän kertoi tulevansa juuri ja juuri toimeen pienellä eläkkeellään. Sai hoidettua vuokransa, syötyä ja joskus käytyä uimassakin. Laskunsa hän kertoi maksaneensa aina. Ja ajallaan. Nyt toiveena hänellä oli päästä senioriasuntoon. Asuntokin oli jo valmiina, mutta ongelmaksi muodostui takuuvuokra, jota hänellä ei ollut varaa maksaa. Eikä apua ollut löytynyt. Erilaisista vaihtoehdoista puhuttiin. Epäreilu yhteiskunta. Eihän tämä nyt näin voi mennä.

Toinen rouva kertoi, ettei pieni eläke riitä kuin juuri ja juuri pakollisiin menoihin. Siis vuokraan, laskuihin ja ruokaan. Lehdet hän kertoi lukevansa kirjastossa (tarpeellinen peruspalvelu). Ilon rouva kertoi elämästä olevan kadoksissa, kun ei tuolla pienellä eläkkeellä ole varaa lähteä teatteriin. Eikä paljon muuhunkaan, kun monet mukavat ja iloa tuovat tapahtumat ovat maksullisia. Se kulttuurinautinto kun oli rouvan harrastuksena ollut nuorena. Ilmaisissa tapahtumissa rouva kertoi ahkerasti käyvänsä.

Kolmas mieleen jäävä kohtaaminen. Ikääntynyt mies tuli luokseni ja kertoi olevansa vaimonsa omaishoitaja. Pyysi pari ylimääräistä hedelmäkarkkia kotiin vietäväksi. Vaimo kun niin pitää hedelmäkarkeista.

Tarinoita elävästä elämästä. Ajatusten aiheita. Iloja, suruja, epäoikeudenmukaisuutta, kiitollisuutta.

"Jokaisella on oikeus rikkaaseen elämään. Pienituloisten ja apua tarvitsevien asemaa tulee parantaa niin, että myös heillä on mahdollisuus olla täysipainoisesti mukana tässä yhteiskunnassa."