tiistai 10. helmikuuta 2015

Ikäihmisten hoito hyvinvointivaltion mittari


Yle uutisoi tänä aamuna otsikolla "Ikääntyminen ajaa kuntien talouden kuralle". Suurimmassa osassa maamme kuntia jo viidennes väestöstä on yli 65-vuotiaita. Etenkin Itä-Suomen pienistä kunnista monella on jo vaikeuksia antaa ikäihmisille laadukasta, saatavilla olevaa ja oikeanlaista hoitoa ja hoivaa. On herättävä!

Maaseudulle tarvitaan työikäistä väestöä. Ja työtä. Elinkeinopoliittisilla ratkaisuilla, kulkuyhteyksien parantamisella, koulutuksen varmistamisella ja peruspalveluiden laadukkaina pitämisellä on merkitystä sekä olemassaolevien yritysten toimintaan, uusien syntymiseen ja yritysten alueelle sijoittumiseen. Työtä tarvitaan, jotta voidaan eläminen ja asuminen myös kauempana keskuskaupungeista turvata. Ja verorahoja kuntiin.

Kuntien tulee joka tapauksessa tulevaisuudessa pohtia, mihin rahat riittävät. Meillä on olemassa paljon jo lakisääteisiä palveluita, jotka on järjestettävä. Tavalla tai toisella. Ikäihmisten hyvä hoito ja hoiva on kuitenkin myös asennekysymys. Ihmisille, jotka ovat meillä luoneet tämän hyvinvointivaltion, on turvattava hyvä elämän ehtoo. Inhimillinen hoiva, laadukkaat palvelut ja viihtyisä asuinympäristö.

Ikäihmisten hoidosta kirjoitetaan ja uutisoidaan niinkuin ikäihmiset olisivat rasite jo olemassaolollaan. Meidänhän pitäisi sitä vastoin olla ylpeitä tässä maassa siitä, että väestömme elää entistä pidempään ja entistä toimintakykyisempänä. Hyvä hyvinvointivaltion mittari minusta.

Palvelujen tuottamistavoissa on meillä vielä kehitettävää. Paljon. Malliakin voidaan ottaa esimerkiksi Tanskasta, jossa ikäihmisten hoitoon on panostettu ennakkoluulottomalla asenteella. Kotiin annettavan hoidon ensisijaisuuden rinnalla tulee kehittää ryhmäasumista. Niin, että jokainen voi asua omassa huoneessaan tai rakkaansa kanssa ja yhteisissä tiloissa on mahdollisuus olla toisten ikäihmisten seurassa. Ja apu on siinä lähellä. Tai seniorikylien kehittämistä. Palvelut äärellä. Vuodeosastojen sijaan ikäihmisten elon ehtoopaikkana voisi olla viihtyisä yhteisö, tauluja seinillä (ja tarvittaessa katossa), väriä vuodevaatteissa, seinät muuta kuin harmaanvalkoista. Hoito inhimillistä.

Kehittämistä; rakenteiden ja toimintatapojen ennakkoluulotonta uusimista karsimisen sijaan! Inhimillistä ja taloudellista, myös kauaskatseista.