Kohtaa mut

Eilinen A2-ilta pysäytti ajattelemaan. Hyvinvointivaltio? Suvaitsevainen yhteiskunta? Huhuu.
Kehitysvammais-ilta oli onnistunein A2-ilta. Aitojen, sydämellisten ihmisten vuoksi. Iloa, riemua, elämän pienistä asioista nauttimista ja surua, kyyneliä. Jo katsojallekin välittyi tunnelma ja en varmaankaan ole ainoa, joka kyyneliä pyyhki vähän väliä silmäkulmistaan.

Mutta jäin miettimään. Jossain vaiheessa ohjelmaa kerrottiin kutakuinkin, että "vain" 40% ei halua kehitysvammaista naapuriin. Ohjelmassa taputettiin. Surullista, että tuo vain 40% on saavutus. Meillä kotisohvalla virisi monipuolinen keskustelu aiheesta ja 10-vuotiaan toteamus "jotkut voi olla pelottavan näköisiä, mutta voisin asua naapurissa kun tutustuu ja tottuu". Lapsen silmin.

Olen aikanaan, lukion jälkeen ollut työssä kehitysvammalaitoksessa. Ilman työkokemusta tai osaamista, pystymetsästä siis. Opin tuossa puolessa vuodessa elämästä paljon. Päällimmäisenä ajatus siitä, kuinka meidän tulisi muistaa nauttia jokaisesta päivästä, elon pienistä iloista ja ottaa siinä oppia kehitysvammaisista ihmisistä. Meillä on paljon vielä opittavaa.

Ohjelmassa puhuttiin oikeudesta syntyä, abortista, kehitysvammaisten oikeudesta seksiin jne. Kysymys :"äiti, olisitko tehnyt abortin jos vauva olis ollut kehitysvammainen", laittoi taas miettimään elämän hienoutta ja peruskysymyksiä. Tekee itselle hyvää pohtia. Varmasti noille varhaisteineillekin.

Koskaan en ole ymmärtänyt sitä, että seksuaalisuuden toteuttamista (tai läheisyyden tarvetta, ihastumista, rakastumista) rajoitetaan nykyisenlaisella tavalla. Olipa sitten kyse kehitysvammaisesta nuoresta, mielenterveyskuntoutujasta tai ikääntyneestä ihmisestä. En vaan ymmärrä, että mikä oikeus meillä muilla on määritellä, kenellä on oikeus nukkua toisen vieressä, itsemääräämisoikeushan tässä maassa on olemassa. Hoitajana olen noihin asioihin ja perusteluihin useinkin törmännyt. En tuota ymmärrä silti.

Meillä tuota ohjelmaa halusivat katsoa 10- ja 12-vuotiaat. Aikaisesta aamuherätyksestä huolimatta siinä istuttiin. Vakavina ja hiljaa. Tässä maailman ajassa, jossa kovat arvot jylläävät, pitää olla eka ja nopein, kaunein ja voimakkain, eilinen pysäyttäminen oli paikallaan. Suosittelen katsomaan, myös koululaisia. Ehkä tuosta illasta jää edes hiven ammennettavaksi inhimillisyyttä ja toisten arvostamista.