keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Selvittämistä

Maanantaina pidettiin kuntalaiskuuleminen Leppävirralla. Aiheena kuntaliitosselvitys ja esittelijänä kuntaliitosselvittäjä Reijo Vuorento. Ilmapiiri oli mielestäni odotettua leppoisampi ja hyvin näkökulmia ja keskustelua virisi. Suuntaan jos toiseenkin. Tuollaisia kuntalaiskuulemisia pitäisi pitää monestakin asiasta. Tuossa keskustelussa oli vain vähän sellaisia puheenvuoroja, joissa astuttiin riman alle ja asiallisuus unohtui. Toki onhan meillä olemassa ja tulossa sellaisiakin aiheita, joissa keskustelu ei varmaan ihan noilla raiteilla pysy. Ainakaan valtuutetuilla.

Yksi päivän polttava keskustelun aihe on kouluverkkoselvitys. Sitä on nyt uutisoitu niin, että oltaisiin menossa kolmen koulun malliin. Tai että lakkautusuhka olisi päällä. Samaan hengenvetoon sosiaalinen media täyttyi kommenteista ja perusteluista lakkauttamisia vastaan. Iso valta on medialla.

Tämän kouluverkkokeskustelun taustalla on kunnan talouden tasapainottaminen. Tasapainottamistyötä on tehty ja joudutaan jatkossakin tekemään. Jotta pysytään pinnalla. Tasapainottamistyössä otettiin yhdeksi tarkastelun kohteeksi palveluverkko, jonka työryhmä päätyi erilaisiin esityksiin siitä, mitä selvitetään. Siis kouluverkkoa ja päivähoidosta esiopetuksen selvittämistä. Koululautakunta päätyi siihen, että jatkoselvitetään vaihtoehtoa, jossa yhdistettäisiin kouluja kirkonkylän alakouluun. Ajankohtaiseksihan tämä asia tulee silloin, kun kirkonkylän alakoulua aletaan remontoimaan tai rakentamaan uutta. Pitää tietää, minkä kokoinen koulu rakennetaan.Ymmärrän hyvin, että uutisointi herättää närää, ahdistusta ja keskustelua. Keskustella täytyykin. Toivoa tosin sopii, että keskustelu säilyy asiallisena, jottei tästä tulisi itseään toteuttavaa juttua. Skenaariona se, että puhutaan koulun lakkauttamisesta, eivätkä siitä syystä perheet uskalla muuttaa kylälle. Siitä kun ei nyt ole kyse. Oikeasti. Valtuusto aikanaan näitä asioita pohtii ja puntaroi. Ja päättää.

Vaikeita asioita, vaikeita kysymyksiä. Joskus olen illan pimetessä miettinyt, minkähänlaista olisi olla luottamushenkilönä aikana, jolloin on ollut paljon hyvää ja kaunista jaettavana.

On siis kyse selvityksestä. Tarvitsemme tietoa, ja sitä selvityksellä haetaan. Samoin kun kuntaliitosselvityksellä. Saamme siinäkin paljon sekä taustatilastoja että myös hyviä ja käyttökelpoisia yhteistyön avauksia. Kun kuntien viranhaltijiat ja luottamushenkilöt lyövät hynttyyt yhteen, syntyy ideoita, joita harvoin yhden kunnan omat viranhaltijat tai luottamushenkilöt keksisivät. Noita sitten vain täytyy pystyä jatkojalostamaan. Tavoitteena kaikkien kuntien kuntalaisten etu, toiminnalliset parannukset ja taloudelliset säästöt.

Selvittäminen ei ole minusta koskaan pahasta. Ei koskien talouden tasapainottamisen vaihtoehtoja eikä koskien kuntaliitosmahdollisuuttakaan. Tiedon hakeminen pitäisi olla jokaisen luottamustehtävissä olevan halu ja intohimo. Päätöksiä ei pidä tehdä pussi päässä, luottaen ja uskoen vain huoltoasemakeskusteluihin tai tunnekuohuihin. Jokaisella meistä on omat intohimomme ja kiinnostuksen kohteemme. Meillä demareilla se näkökulma on heikommassa asemassa olevat ihmiset. Niin se on, ja pysyy.

Viime aikojen uutiset ihmisten pahoinvoinnista ja teoista ovat vetäneet mielen apeaksi. Sanattomaksi.