Helikopteriperspektiiviin

Viime päivinä olen saanut olla mukana monenlaisissa tilaisuuksissa. Kuntarakennepalaverissa, MYR:n kokouksessa, kunnanhallituksessa, valtuuston iltakoulussa (aiheena mm. kouluverkkoselvitys) ja Suonenjoen sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen 110-vuotisjuhlassa. Joka paikassa oppii jotain ja saa tunnelmia muistojen arkistoon.

Monesti tässä vaalityön aloittamisen tiimellyksessä ja keskusteluissa puhuttu siitä, miksi olla mukana politiikassa. Minulle se on aina ollut yhteisten asioiden hoitamista. Tekemistä, asioiden eteenpäin viemistä. Ja päämääränä aina se, että heikommista, niistä, jotka eivät voi itsestään pitää huolta tai saada ääntään kuuluviin, huolen pitämistä. Olivatpa ne ihmiset miehiä tai naisia, lapsia tai ikäihmisiä ja asuivatpa sitten missä maan kolkassa hyvänsä.

On surullista ja vaikeaa, jos poliittisten toimijoiden motiivi on pelkästään omien asioiden tai vaikkapa vain oman kylän asioiden ajaminen. Asioihin otetaan kantaa vasta silloin, kun se koskettaa itseä. Ei nähdä metsää puilta eikä vaikkapa kunnanvaltuustossa koko kunnan näkökulmaa. Ja suuremmassa mittakaavassa seutukunnan, maakunnan tai Itä-Suomen etua. Joskus jokaisen on hyvä kurkata sinne "helikopteriperspektiiviin" ja katsoa asioita vähän suuremmalla pensselillä. Oppii aina jotain uutta ja laventaa katsantokulmaa. Enpä olisi minäkään joskus aikaa sitten kuvitellut painiskelevani hankerahoitusten, kuntaliitosselvitysten, koulurakennusten myynnin, torisääntöjen tai talousarvioiden maailmassa. Niinpä.

On helppo olla oikeassa. Vaan vaikeampaa olla väärässä. Väärässä olemisen taito tai edes se, että hyväksyttäisiin toisten mielipiteet ja kuunneltaisiin niitä edellyttävät monesti laajempaa ymmärrystä. Ja sitä suvaitsevaisuutta. Suvaitsevaisuutta toisten näkökulmille ja ajatuksille. Yhdessähän näitä hommia tehdään. Yksin sooloilemalla kun ei saa mitään aikaiseksi. Oikeasti.