Yhteistyö. Se on se juttu. Ei kuntataloudessakaan voida yhteisesti tehdä päätöksiä, mikäli ainakaan enemmistö valtuutetuista ei siihen sitoudu. Tai sitoutuu näennäisesti, muttei sitten kuitenkaan. Toivon lämpimästi, että meidän kunnassamme osataan yhteistyön tekeminen. Vaatii kompromisseja väkisinkin. Sekä ymmärrystä ja yhteistä tahtotilaa. Vaikeita asioita, joita kukaan ei haluaisi tehdä, jos ei olisi pakko. Katse ja ymmärrys on vaan oltava myös tulevaisuuden näkymistä.
Tällä viikolla olen saanut käydä monta hyvää keskustelua aiheesta kuin aiheesta; aina soteuudistuksesta pienituloisten eläkeläisten toimeentuloon. Viimeksi eilen Joensuun kalamarkkinoilla, jossa starttailimme tukiryhmän porukalla vaalihulinoita. Huoli pienituloisten pärjäämisestä on minullakin. Vaikka kotitaloudessa, kuten siinä kuntataloudessakin, pitää pyrkiä tasapainottamaan tulot ja menot, ei monenkaan pienituloisen eläkeläisen eläkkeellä oikeasti voi pärjätä. Tekemistä siis riittää.
Joensuun kalamarkkinoilla oli karjalaisen leppoisa tunnelma tihkusateen sitä millään lailla lannistamatta. Kala tuoksui kojulta toiselle, perussuomalaisten tarjoama lämmin mehu maistui hyvältä ja meitä demariehdokkaitakin oli mukavasti paikalla tukiryhmineen. Paikallinen maakuntalehti Karjalainen kävi tekemässä juttua siitä, mikä eläin puolueemme olisi. Piirin varapuheenjohtaja Hartikaisen kanssa siinä pähkäiltiin. Ensimmäinen reaktioni oli, että "ei ainakaan lahna" ja tokihan tuollaisen kommentin oli lehtikin huomioinut ;)
No, päädyimme ahveneen, joka mielestämme on suvaitsevainen, värikäs, rehti kala. Niin, ja sattuupa vielä olemaan Suomen kansalliskala.
