Mielipidekirjoitus alkuperäisessä muodossaan

Käyköhän missään muualla, kuin Savossa niin, että mielipidekirjoitusta otsikkoa myöten muutetaan, ja kirjoittajista jätetään puolet pois? Varsinkin kun kyse on kuudesta (kaikkiaan 11) maakuntahallituksen jäsenestä, joiden mukanaolo kirjoituksessa on sanoman painoarvon takia välttämätöntä. 

Ohessa kirjoitus Savon Sanomiin alkuperäisessä versiossaan:

TERVEHDYS  VAI  SODANJULISTUS?

Kuntauudistuksen Pohjois-Savon aluekierroksella 13.3. Kuopiossa  maakunnan tervehdyksen toi maakuntahallituksen puheenjohtaja Markku Rossi (kesk.). Rossi korosti puheessaan, kuten useissa yhteyksissä on tehnyt aikaisemminkin, että kunnissa tai maakuntahallinnossa ei tunneta hallitus-oppositiojakoa. Vastoin omaa periaatettaan, oli hänen puheenvuoronsa puhtaasti keskustalainen vuodatus kuntauudistuksen kaatamiseksi. Tai kuten ministeri Virkkunen sen tulkitsi – sodanjulistus.

Me allekirjoittaneet maakuntahallituksen jäsenet emme yhdy maakuntahallituksen puheenjohtajan linjauksiin. Haluamme korostaa, että maakuntahallituksessa on todennäköisemmin enemmistön tuki välttämättömälle kuntauudistukselle. Vaikka uudistusprosessin yksityiskohdista on ymmärrettävästi erilaisia näkemyksiä, ei maakunnan etu ja strategia voi olla yleisesti tunnustetusta muutostarpeesta syntyneen hankkeen periaatteellinen vastustaminen. Siksi maakuntahallituksen puheenjohtajan olisikin pitänyt muistaa, millä mandaatilla ja foorumilla esiintyy.

Vaikka edessämme on haastava ja tunteitakin herättävä rakenneuudistus, ovat suomalaiset yleensä osanneet tehdä vaikeitakin päätöksiä ja uudistuksia, jotta pärjäisimme paremmin. Sellaisia suomalaisia uskomme ja toivomme myös savolaisten jälleen kerran olevan. 

Pohjois-Savon maakuntahallituksen jäsenet

Kirsti Puurunen (vas)

Mia Hahtala (sd)

Jouni Toppinen (sd)

Ari Paanala (vihr)

Hannamari Heinonen (kok)

Pekka Leskinen (kok)

Tiukkapipoinen

Lukeudun tällä viikolla tiukkapipoisiin. Olen omasta mielestäni aina ollut kohtuullisen huumorintajuinen yksilö. Tällä viikolla tajuni sillä saralla on ylittynyt. Monta kertaa.

Politiikan saralla heitellään monesti sanan säilää. Toinen toistaan verbaalisemmat politiikan akrobaatit viljelevät kielikuvia. Niin minäkin, useimmiten. Kielikuvilla parhaimmillaan on tarkoituksena elävöittää sanomaa, ja tehdä siitä painavampaa. Ainakin niin kuvittelisin. Kaikella kuitenkin pitäisi olla rajansa. Moittia saa ja pitää, ja kritisoida. Eri mieltä on uskalletava olla. Olen saanut monesti palautetta suorasukaisuudestani, yleensä onneksi sitä hyvää. Ehkä siksi, että yritän olla suorasukainen; selkärankainen ja suorapuheinen. Siitä ominaisuudesta pidän muissa ihmisissä. Suorien ihmisten kanssa ei tarvitse arpoa, tarkoittaakohan kyseinen tyyppi sitä mitä sanoo, vai jotain muuta. Sekä hyvässä että pahassa. On kuitenkin politiikassakin muistettava se, että asioista voidaan olla eri mieltä, mutta henkilökohtaisuuksiin ei pidä mennä. Ja vertauksissakin pitää muistaa asiallisuus. Kenellä se sitten mitäkin tarkoittaa.

Aikoinani ihmettelin Leppävirran kunnanvaltuustossa käytyjä keskusteluja. Avoimesti siellä haukuttiin nimillä virkamiehiä, mm. epäpäteviksi. Valtuutettuja on sanottu juopoiksi ja useissa puheenvuoroissa on menty henkilökohtaisille tasoille. Valtuutettua on nimitetty puheenjohtajan suulla rakennustarkastajaksi, kun hän kommentoi rakennuksen kuntoa. (Tässä täytyy tosin todeta, ettei rakennustarkastaja mikään haukkumanimi sinänsä ole ;) Jne.jne. Kukaan meistä ei varmaan pidä kaikista ihmisistä, niin kai sen pitää ollakin. Mutta piti tai ei, on yhteistyötä osattava tehdä. Yhteistyökyvystä ja vuorovaikutuksen taidosta on minusta kyse politiikassakin, tai siinä, miten asioita saadaan luistamaan. Toisaalta valehtelemalla tai toisia aliarvioimalla saadaan aikaan paljon pahaa. Niin henkilökohtaisissa suhteissa kuin laajemmin vaikka kuntien välisissä yhteistyökuvioissa. Nähty on ja valitettavasti tullaan varmaan näkemäänkin.

En ymmärrä Soinin ehdotusta Vasemmistoliitolle harakirista, enkä Bobrikov-kommentia Rehnille, Kuten edellisessä kirjoituksessa totesin, en ymmärrä myöskään kuntakuulemisessa Rossin (kesk.) käyttämää vertausta jatkosotaan. Enkä Tuomaiselta (kesk.) tullutta koulukiusaamiskommenttia. Sen sijaan huumorina oli mielestäni loistava veto Kettusen (kesk.) Kaavilta tullut kutsu käräjille. En siis ole aivan huumorintajuton keskustalaistenkaan kommenteille.

Tänään Savon Sanomissa Keski-Savon aluetoimituksen toimittaja heittää sitä sanan säilää. Ministeri Virkkunen nimetään kirjoituksessa kuntateurastajaksi ja natsiksi. Ja poliittiseen retoriikkaan on kaivattu lisää uhkakuvia väkivaltaisesta yhteenotosta (tässä kirjoittaja viittaa Rossin jatkosota-kommenttiin). En tiedä, mikä lie ollut kirjoituksen tarkoitus; vakuuttava mielipide vaiko ironiasävytteinen kolumni. Kummassakaan ei onnistunut.
 

Tukka pystyssä kuntakuulemisessa

Palasin pari tuntia sitten kuntakuulemisesta Kuopiosta, jonne hallinto- ja kuntaministeri Virkkusen kuultavaksi maakuntamme johtavat päättäjät olivat kokoontuneet. "Arvoisaansa" paikkaan yliopistolle. Pari tuntia piti hengähtää ja kasata ajatuksia. Heti tunnot kirjoitettuna olisi saattanut muutama sammakko kirjoitukseen vilahtaa. Vilahtaa ehkä nytkin.

Tukka pystyssä. Leppävirran kunnanvaltuuston puheenjohtajan kuntapuheen mukaan allekirjoittaneella oli kera tovereidensa tukka pystyssä kunnanvaltuuston kokouksessa, jossa evästettiin kyseistä puheenjohtajaa kuntakuulemisen puheeseen. Saattoi ollakin. Tosin evästyksen sisältötoive ei sitten ollut laisinkaan puheen kaltainen. Toive oli, että puheessa puhuttaisiin kunnan puheenvuoro (ei pelkästään puheenjohtajan henkilökohtaista tai kyseisen puolueen näkemystä) ja kerrottaisiin, että kunnassa on kuntarakenneuudistuksesta erilaisia näkemyksiä. Niinkuin onkin, vaikka varsinaisesti minkäänlaisia virallisia keskusteluja tai kannanottoja ei valtuustomme ole tehnyt. Nyt kuulosti kuitenkin tekevän kannanoton. Ja ehdottoman sellaisen. Valtuuston puheenjohtaja vertasi kuntarakenneuudistusta kuntamme vinkkelistä koulukiusaamiseen. Asiaton kommentti minusta, leikilläänkin sanottuna. Meillä kuntapuheenvuoron mukaan miinoitetaan tonteilla raja (vissiin se Kuopion suunta); tosin en tiedä, millainen miinakenttä aiotaan Varkauden suuntaan rakentaa. Toivottavasti kuitenkin sellainen, että pääsen sen läpi töissä käymään.

Tilaisuuden aluksi maakunnan tervehdyksen piti maakuntahallituksen puheenjohtaja Rossi (kesk.), jonka mielestä uudelle kuntakartalle ei ole perusteita ja joka talvisodan muistopäivänä painotti toivovansa hallituksen ymmärtävän asian ilman myöhemmin alkavaa jatkosotaa. Tässäkin asiassa ilmoittaudun huumorintajuttomaksi yksilöksi. Minusta vertaukset sotaan eivät kuulu tähän keskusteluun. On sen verran vakava asia. Vakavaa on varmasti tämäkin, ja tunteisiin vetoavaa. Mutta silti. Ihmettelen taas kerran maakuntahallituksen puheenjohtajan puhetta. Rossi kertoi miten maakunta ei ole oppositiossa pitäen samalla tyypillisen oppositiopuheenvuoron. Toivottavasti vain omine henkilökohtasine näkemyksineen. Maakuntahallituksen jäsenenä en ainakaan ole koskaan ollut tuollaisia linjoja vetämässä.

Kuntapuheenvuoron käyttäjät olivat pääasiassa valtuustojen puheenjohtajia. Iisalmen valtuuston puheenjohtaja Kääriäiselle (kesk.) täytyy antaa kiitosta rakentavasta ja erittäin asiapitoisesta puheenvuorosta. Juankosken Kettuselle (kesk.)uskalluksesta (ilmoitti olevansa kuntayhteistyön ja kuntaliitosten kannattaja) ja loistavasta puheenpitotaidosta sekä päivän kommentista: muilta tuli kosimakirjeisiin kohteliaat rukkaset, Kaavilta haaste käräjille. Seuraavana puhujana olikin Kaavin valtuuston puheenjohtaja Räsänen, joka kertoi Kaavin olevan tunnettu, yhteistyökykyinen ja taloudellisesti hyvässä kunnossa. No niin. Jos en ihan väärin kuullut (tässä kohtaa on pakko kyseenalaistaa oma kuulonsa) yleisön joukosta kysyttiin mm. sitä, mitä hallitus aikoo tehdä huoltosuhteelle tai nuorten määrän vähenemiselle Pohjois-Savossa? No en ehkä kommentoi enempää. Riittäköön tämä tällä erää.

Summa summarum. Mielenkiintoista oli keskustelu, tosin hyvin vähän yllättävää. En edelleenkään lukeudu kuntaliitosfaneihin, joskaan en vastustajiinkaan. Mutta huoltosuhde heikkenee, väestömme ikääntyy, kuntien ja valtion talous on kuralla jne. Jotain on tehtävä, että lapsemmekin voivat isona puhua hyvinvointivaltiosta. Kuntien lojaalisuuden vähenemisestä puhuttiin. Onkin tullut tunne, että kunnat miettivät vain omia napojaan (vai päättäjät napojaan). Ilmeisesti omien kuntien rajojen ulkopuolellakin asuu ihmisiä. Ihan kunnollisia sellaisia.

Hallinto- ja kuntaministeri Virkkunen ja Kunnallishallinnon rakenne -työryhmän puheenjohtaja Laajala pitivät loistavat alustukset perusteluineen aiheesta. Toivottavasti sitä kuuntelivat myös ne, joiden kannat aiheeseen ovat lukkoon lyötyjä. Joko omasta tai edustamansa poliittisen ryhmittymän puolesta. Tämä tänään, muuhun ei nyt pysty. Ehkä analysoivampaa ja rakentavampaa kirjoitusta, jahka tästä toipuu.

Kuohuaa ja ei

Kuntakartta on kirvoittanut kielenkannat kuntapäättäjiltä. Tämän aamun Warkauden lehdestä luettua: "Varkauden suunta ei kelpaa. " -Leppävirran kunnanvaltuuston puheenjohtaja. En oikein osaa sanoa, tuleeko tuosta enemmän surullinen vai epäuskoinen olo. Ensimmäiseksi ainakin on kyseisen kunnan kunnanvaltuutettuna irtisanouduttava tuosta kommentista.

Kuntakartta herättää ymmärrettävästi kovasti tunteita ja kuohuntaa. Niin näköjään minussakin. Tänään muutama ihminen pohti kahvipöytäkeskustelussa kyseistä asiaa. Ja ihan asiana. Ei kouhkamisena suuntaan eikä toiseen, vaan ihan käytännön näkökulmasta. Samaa pohdintaa; tunnuslukuja, hyötyjä ja haittoja, mahdollisia organisaatiorakenteita ja ennenkaikkea palvelujen saatavuutta tässä itsekin pohdiskelen. Ja varmaan moni muukin. Kommentteina mm. "täältähän sitä oikeasti kauppaostoksensa hakee ja töissä käy", "Soisalohan olisi kaunis nimi kaupungille" ja kotikeskustelussa 9-vuotias, joka itse uutisista kuultuaan aloitti keskustelun: "Pitäiskö meidän sitten olla koulujenvälisissä kisoissa varkautelaisten kanssa?"

Vaikka onkin kyse tärkeästä asiasta, ei kuitenkaan maailman mullistavimmasta. Se olisi syytä muistaa tunnekuohuissaan. Myös kuntapäättäjien. Kävi tässä sitten niin tai näin, yhteistyötä pitää pystyä tekemään jatkossakin. Suuntaan ja toiseen. Se on hyvä muistaa.

Tänään tuli postin mukana puolueiden aikojen jakolista vapputorille. Varma merkki siitä, että kevät on tulossa. Vaikka pakkasella luonto onkin äärimmäisen kaunis.

Vastuuta, vastustusta ja vatulointia

Kuntakartta on nyt julkistettu. Kuntakartta, jossa kuntia on yhdistetty ja mm. kotikuntani Leppävirta jaettu puoliksi. Joku kommentoi sen olevan järkyttävää. Kartta on kuitenkin ministeriön omien linjausten, asiointi- ja työssäkäyntialueiden, mukainen. Ihmettelen, jos joku esim. leppävirtalainen kuntapäättäjä ei ole tähän mennessä tiennyt asiointi- ja työssäkäyntialueitamme.

En ole kuntaliitosfani enkä jääräpäinen vastustaja. Sanottakoon se nyt. Savon Sanomien mielipidekirjoituksestani sain kommentteja, että miten voin olla tuota mieltä (kannanotto palvelujen ja ennakkoluulottoman ja avoimen kuntarakennekeskustelun puolesta) kun joku sosialidemokraatti jostain kunnasta oli eri mieltä. Ihmeellistä, sosialidemokraateissa on monella lailla ajattelevia. Onneksi demokratiaan kuuluu tämäkin. Ainakin meillä. Voin lohduttaa pohtijaa toteamalla, etten ole yhtään vähemmän sosialidemokraatti kuin eilenkään, tai viime viikolla. Enkä tule olemaan. Ajattelen vaan ihmisten parasta täällä maan kolkalla.

Yhtä hyvää ja oikeaa ei ole. Ei varmaankaan tässäkään asiassa. On vaan uskallettava keskustella, pohtia ja miettiä. Punnita eri vaihtoehtoja. Ja miettiä sitä, miten nyt ja tulevaisuudessa voidaan palvelut, elinkeinopolitiikka, työllisyys ym. turvata parhaiten. Surullista, tosin ehkä helpointa olisi vain vastustaa kaikkea. Periaatteesta. En vaan suostu siihen, vaan peräänkuulutan avoimuutta ja vastuullisuutta kuntapäättäjiltä. Ja sitä, että mietitään niitä ihmisiä, joita varten kuntapäättäjät työtänsä tekevät. Eikä vain omaa napaa.

Pakkasta ja pyryä. Ihan oikeastikin. Puunhakureissulla reiskat jalassa kompurointia. Sekin opettaa.

Kirjoitusta päivän polttavasta

RAJOJA VAI IHMISIÄ?

Suomen Kuvalehti julkaisi taannoin kovaa kuohuntaa aiheuttaneen kuntakartan. Kartan, joka oli keskeneräisenä vuotanut lehteen. Nyt sitten poliitikot ja kunnanisät torpedoivat kilvan lehtien palstoilla kyseistä luomusta. Miten tähän on tultu? Miksi kuntarakennetta pitäisi uudistaa? Tuntuu, ettei näitä kysymyksiä ole enää aikoihin ääneen lausuttu. On vaan jääräpäisesti vastustettu. Periaatteesta. Tähän on pakko todeta epäilys siitä, että kuntajohtajien kapinaliikkeessä ja keskustan kuntarakennekeskustelun vastustamisessa olisi kyse omien paikkojen säilyttämisestä. Rajojako pidetään kuntalaisten hyvinvointia tärkeämpinä?
On unohdettu se, että kuntarakenteen uudistamisen taustalla on kyse palveluiden turvaamisesta. Ei pelkästään nyt ja tänään vaan myös tulevaisuudessa. Kaikki tietävät, että ikärakenteemme vanhenee, huoltosuhde heikkenee eikä tulevaisuudessa monellakaan kunnalla ole mahdollisuutta huolehtia peruspalveluistaan. On uskallettava tehdä muutoksia hevoskärriajan kuntarakenteille. Ja aluksi ainakin aloittaa avoin ja ennakkoluuloton keskustelu kunnissa siitä, tullaanko tulevaisuudessa näillä rakenteilla pärjäämään. Vaiko ei.
Kansanedustaja Kiviniemi ehätti MTV3:n uutisissa kertomaan Keskustan vastustavan kuntauudistusta. Keskustan politiikka tuntuukin tällä hetkellä olevan vain jonkun vastustamista. Silläkö tätä maata rakennetaan eteenpäin? Se, mikä olisi pitänyt lopettaa jo ennen aloittamista, on Paras-hanke. Paras-hankkeen myötä maakuntiin perustettiin toinen toistaan kummallisempia yhteistyökuvioita, liikelaitoksia ja kuntayhtymiä. Näitä hallintohärveleitä pitäisi uskaltaa purkaa, mikäli joku hallintomalli todetaan huonoksi ja käyttökelvottomaksi. Iso osa kunnan suorasta päätäntävallasta on siirtynyt Paras-hankkeen myötä muualle, eikä edes valtuutetuilla ole tietoa, missä ollaan mukana. Miten siis kuntalainen voisi tietää? Demokratia on Paras-hankkeen myötä karannut kauas kuntalaisista eikä kuntarakenneuudistuksella ainakaan huononnuksia tähän ole enää mahdollista tehdä.
Kuka puhuu ihmisistä? Hyvinvointi ei ole kiinni rajoista. Vaan siitä, että ihmisillä on hyvä olla; touhuta, harrastaa ja elää mielekästä elämää. Ja sen mahdollistavat vain toimivat palvelut. Meidän valtuutettujen tulisi rajojen puolustamisen sijaan uskaltaa puolustaa palveluita. Ja ihmisiä.

Mia Hahtala, SDP
Leppävirran kunnanvaltuutettu, kunnanhallituksen 1.vpj
Pohjois-Savon liiton maakuntahallituksen jäsen

Positiivinen valinta

Kirpakka pakkanen. Pihalla ja politiikassa. Presidentinvaalit puhuttavat mediassa, kahvipoytäkeskusteluissa, huoltsikkaparlamenteissa ja kotioloissakin. Lapsetkin kommentoivat ketä äänestäisivät; valintojen perusteena mm. "kovemmat potkalihakset", "isompi pää" jne. Toisesta kierroksesta tulee odotettua mielenkiintoisempi. Vaikka ensimmäisellä kierroksella loppuun saakka uskoin ja toivoin Lipposen pääsevän toiselle kierrokselle, pohdin jo tuleviakin vaihtoehtoja. Joissakin parivaljakoissa olisin äänestänyt toista, jottei toinen tulisi valituksi. Negatiivista siis. Nyt kuitenkin Haaviston taakse on helppo ryhtyä ja voi äänestää niinkuin tunne sanoo. Tunteella olen äänestänyt ennenkin, ja niin tulen jatkossakin tekemään. Äänioikeuttani en olisi missään tilanteessa jättänyt käyttämättä. Kun me olemme sellaisen oikeuden saaneet.

Monia keskusteluja on käyty. Ja kommentteja siitäkin, miten voin äänestää homoa. Helposti. Ei liene presidentin toimen kannalta merkitystä, eikä muutenkaan. Media ruokkii, kaivaa ja pohdiskelee nyt kaikin keinoin eroja ehdokkaiden välillä. Näinpä taannoin mainoksen, jossa ehdokkaiden "ansioita" oli lueteltu; tosin toiselta ne tärkeät, toiselta ei.

Ehdokkaana on tällä kertaa kaksi ansioitunutta, fiksua miestä. En jaksa uskoa, että vaikka vaalitenteissä urkitaan ja ärsytetään, kumpikaan sortuu ala-arvoiseen loanheittoon. Päinvastoin. Hyvin on ollut mielenkiintoista, rakentavaa ja vapautunutta keskustelua. Näin juuri. Surullistahan tässä on se, että kannattajat (tai jotkut muut) heittävät lokaa sosiaalisessa mediassa toistensa päälle. Uskoisin, ettei oikeasti kumpikaan ehdokas tätä toivoisi.

Kaiken kaikkiaan jo tässä vaiheessa presidentinvaalit ovat tehneet tälle maalle hyvää. "Vastajytky", niinkuin mediassa sanotaan, on laittanut kansalaisemme keskustelemaan. Puoleen tai toiseen. Mutta uskon suvaitsevaisuuden voittavan nämä vaalit joka tapauksessa. Tuli sitten presidentiksi kumpi hyvänsä.