Politiikan saralla heitellään monesti sanan säilää. Toinen toistaan verbaalisemmat politiikan akrobaatit viljelevät kielikuvia. Niin minäkin, useimmiten. Kielikuvilla parhaimmillaan on tarkoituksena elävöittää sanomaa, ja tehdä siitä painavampaa. Ainakin niin kuvittelisin. Kaikella kuitenkin pitäisi olla rajansa. Moittia saa ja pitää, ja kritisoida. Eri mieltä on uskalletava olla. Olen saanut monesti palautetta suorasukaisuudestani, yleensä onneksi sitä hyvää. Ehkä siksi, että yritän olla suorasukainen; selkärankainen ja suorapuheinen. Siitä ominaisuudesta pidän muissa ihmisissä. Suorien ihmisten kanssa ei tarvitse arpoa, tarkoittaakohan kyseinen tyyppi sitä mitä sanoo, vai jotain muuta. Sekä hyvässä että pahassa. On kuitenkin politiikassakin muistettava se, että asioista voidaan olla eri mieltä, mutta henkilökohtaisuuksiin ei pidä mennä. Ja vertauksissakin pitää muistaa asiallisuus. Kenellä se sitten mitäkin tarkoittaa.
Aikoinani ihmettelin Leppävirran kunnanvaltuustossa käytyjä keskusteluja. Avoimesti siellä haukuttiin nimillä virkamiehiä, mm. epäpäteviksi. Valtuutettuja on sanottu juopoiksi ja useissa puheenvuoroissa on menty henkilökohtaisille tasoille. Valtuutettua on nimitetty puheenjohtajan suulla rakennustarkastajaksi, kun hän kommentoi rakennuksen kuntoa. (Tässä täytyy tosin todeta, ettei rakennustarkastaja mikään haukkumanimi sinänsä ole ;) Jne.jne. Kukaan meistä ei varmaan pidä kaikista ihmisistä, niin kai sen pitää ollakin. Mutta piti tai ei, on yhteistyötä osattava tehdä. Yhteistyökyvystä ja vuorovaikutuksen taidosta on minusta kyse politiikassakin, tai siinä, miten asioita saadaan luistamaan. Toisaalta valehtelemalla tai toisia aliarvioimalla saadaan aikaan paljon pahaa. Niin henkilökohtaisissa suhteissa kuin laajemmin vaikka kuntien välisissä yhteistyökuvioissa. Nähty on ja valitettavasti tullaan varmaan näkemäänkin.
En ymmärrä Soinin ehdotusta Vasemmistoliitolle harakirista, enkä Bobrikov-kommentia Rehnille, Kuten edellisessä kirjoituksessa totesin, en ymmärrä myöskään kuntakuulemisessa Rossin (kesk.) käyttämää vertausta jatkosotaan. Enkä Tuomaiselta (kesk.) tullutta koulukiusaamiskommenttia. Sen sijaan huumorina oli mielestäni loistava veto Kettusen (kesk.) Kaavilta tullut kutsu käräjille. En siis ole aivan huumorintajuton keskustalaistenkaan kommenteille.
Tänään Savon Sanomissa Keski-Savon aluetoimituksen toimittaja heittää sitä sanan säilää. Ministeri Virkkunen nimetään kirjoituksessa kuntateurastajaksi ja natsiksi. Ja poliittiseen retoriikkaan on kaivattu lisää uhkakuvia väkivaltaisesta yhteenotosta (tässä kirjoittaja viittaa Rossin jatkosota-kommenttiin). En tiedä, mikä lie ollut kirjoituksen tarkoitus; vakuuttava mielipide vaiko ironiasävytteinen kolumni. Kummassakaan ei onnistunut.
