Eilisiltainen Ylen Homoilta-keskustelu on virittänyt varmasti paljon puhetta työpaikoilla ja facebookissakin. Hyvä keskustelunaihe, enkä usko olevani ainoa, jolla adrenaliinikäyrä kohosi suvaitsemattomuuden ja tuomitsevuuden takia. Pitäisikö ihmisten ihmisarvo ja oikeudet muka luokitella sen mukaan, pitääkö samaa sukupuolta olevista ihmisistä vai vastakkaisesta sukupuolesta? Kun voisi antaa kaikkien kukkien kukkia. Mieleeni muistui hyvin keskustelu tässä taannoin erään lapsuusajan leikkikaverin kanssa. Emme olleet jutelleet 20 vuoteen ja juttua herisi. Muistelimme lapsuuden leikkejä, kerrostalomiljöön ilmapiiriä, jossa kaikki lapset leikkivät sulassa sovussa. Kirkonrottaa ja purkkista, pesistä ja tuikkusta. Puhuimme aikamme opettajista ja aikuisten asenteista liittyen lasten perhetaustoihin, vanhempien elintasoon tai poliittiseen suuntautumiseen. Lapsena onneksi kaikkea tätä ei nähnyt eikä ymmärtänyt. Eikä ymmärrä näin aikuisenakaan, vaikka asiat eri tavalla ehkä näkeekin.
Onko oikeastikin niin, että lapset mittaavat kaverinsa mukavuuden perusteella ja me aikuiset joidenkin kummallisten statusmittareiden mukaan? Ja tartutammeko me aikuiset omat kummalliset ennakkoluulomme lapsiin? Herätys aikuiset. Kun aikuiset heräävät, voi tästä maailmasta tulla parempi paikka olla ja elää. Jokaiselle.
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Perhepäivähoitajien palkkakuoppa
Kunnanvaltuustossa käsiteltiin valtuutettujen aloitteita. Yksi näistä oli tekemämme aloite perhepäivähoidon lisäämisestä kuntaan. Perhepäivähoitajien määrä on vuosien saatossa vähentynyt huomattavasti. Syitä voi aina pohtia. Osaksi säädökset ovat tiukentuneet ja toisaalta perhepäivähoitajien palkka on pohjamudissa. Lisäksi harva nykypäivän ihmisistä haluaa enää antaa omaa kotiaan toisten ihmisten käyttöön. Pulmallista. Perhepäivähoito on selkeästi kunnan kannalta edullisin lasten hoitomuoto. Lisäksi useat varsinkin pienten lasten vanhemmat haluavat lapsensa perhepäivähoitoon; tutun ja turvallisen hoitajan huomaan.
Aloitteen vastauksesta en ainakaan itse saanut käsitystä siitä, pitäisikö viranhaltijoiden mielestä perhepäivähoitoa lisätä vai ei. Erikoista vastauksessa oli se, ettei lausunnon mukaan kunnassa ole mahdollisuutta korottaa koulutettujen perhepäivähoitajien palkkaa, koska palkat ovat jo yli minimitason. Erikoista. Täytyy vaan ihmetellä, onko todella kunnan strategia se, ettei palkkaa voida korottaa, jos se ylittää minimitason? Eiköhän se kuitenkin ole niin, että kunta voi maksaa sellaista palkkaa kuin haluaa, kunhan se vaan on vähintään työehtosopimuksen määrittelemän minimitason. Erikoista tulkintaa. Kommenttina tässä valtuustokeskustelussa sain valtuuston puheenjohtajalta sen, että kun istun hallituksessa, pitäisi tietää, että kunnan talous on tiukoilla. Tiedetään. Mutta perhepäivähoitajien palkka on kuopassa. Ja pahasti. Ei ainakaan houkuttele lisää hoitajia tähän arvokkaaseen tehtävään. Toki tuohon puheenjohtajan kommenttiin olisi halutessaan voinut heittää ajatuksen siitä, että ensi vuonna kunta maksaa sairaanhoitopiirin yhteyteen perustettavaan liikelaitokseen, Kysteriin, 148 000 euroa. Ilman että vielä minkäänlaista palvelua sieltä saadaan. Että näin.
Aloitteen vastauksesta en ainakaan itse saanut käsitystä siitä, pitäisikö viranhaltijoiden mielestä perhepäivähoitoa lisätä vai ei. Erikoista vastauksessa oli se, ettei lausunnon mukaan kunnassa ole mahdollisuutta korottaa koulutettujen perhepäivähoitajien palkkaa, koska palkat ovat jo yli minimitason. Erikoista. Täytyy vaan ihmetellä, onko todella kunnan strategia se, ettei palkkaa voida korottaa, jos se ylittää minimitason? Eiköhän se kuitenkin ole niin, että kunta voi maksaa sellaista palkkaa kuin haluaa, kunhan se vaan on vähintään työehtosopimuksen määrittelemän minimitason. Erikoista tulkintaa. Kommenttina tässä valtuustokeskustelussa sain valtuuston puheenjohtajalta sen, että kun istun hallituksessa, pitäisi tietää, että kunnan talous on tiukoilla. Tiedetään. Mutta perhepäivähoitajien palkka on kuopassa. Ja pahasti. Ei ainakaan houkuttele lisää hoitajia tähän arvokkaaseen tehtävään. Toki tuohon puheenjohtajan kommenttiin olisi halutessaan voinut heittää ajatuksen siitä, että ensi vuonna kunta maksaa sairaanhoitopiirin yhteyteen perustettavaan liikelaitokseen, Kysteriin, 148 000 euroa. Ilman että vielä minkäänlaista palvelua sieltä saadaan. Että näin.
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
Vaalityön vilinää
Pohjois-Savon sosialidemokraatit kokoontuivat ylimääräiseen piirikokoukseensa perjantaina. Asetimme 12 ehdokasta eduskuntavaaleihin. Nyt se on siis virallista ja on aika aloittaa vaalityön tekeminen julkisestikin. Eilen lauantaina starttasimme yhteistuumin työmme Siilinjärven ja Kuopion toreilla.
Vaalityön tekemisestä tehdään joskus jotenkin ihmeellistä. Onko vaalityöllä oikeasti eroa siihen, että ollaan toreilla ja turuilla ja kuunnellaan, mitä ihmisillä on kerrottavaa? Ainoa ero taitaa olla siinä, että vaalityössä ehdokkaat jakavat lippuja ja lappuja ja kestitsevät kulkijoita. Ja puhuvat siitä, mitä osaavat ja miten voisivat tästä maailmasta tehdä paremman paikan elää. Toreilla olemisesta joko nauttii tai sitten ei. Ihmisten kohtaamisessa ilo on siinä, että saa oikeasti tuntumaa ihmisten jokapäiväiseen arkeen. Omaa arkeaanhan sitä elää itsekin, mutta on monia monia asioita, joihin ei henkilökohtaisessa elämässä ole joutunut törmäämään. Elämänkohtalot eivät aina ole mairittelevia yhteiskuntamme oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Murheet ovat konkreettisia. Paljonko rahaa jää elämiseen? Saako terveyskeskuksesta aikaa lääkärille? Saako lapsi erityisopetusta tarvitessaan? Paljonko leipä maksaa? Pärjääkö palkalla, kun energian hinta nousee? Mihin pääsee tai joutuu hoitoon, kun vanhenee?
Illalla, rauhoittuessa, oli hyvä näitä asioita pohdiskella. Ja taas kerran huomasi saavansa ilon kohtaamisista. Ja muistutuksen siitä, miksi on mukana politiikassa. Tahtona omalla jalanjäljellään tehdä tästä paikasta edes hivenen paremman paikan elää ja olla.
Vaalityön tekemisestä tehdään joskus jotenkin ihmeellistä. Onko vaalityöllä oikeasti eroa siihen, että ollaan toreilla ja turuilla ja kuunnellaan, mitä ihmisillä on kerrottavaa? Ainoa ero taitaa olla siinä, että vaalityössä ehdokkaat jakavat lippuja ja lappuja ja kestitsevät kulkijoita. Ja puhuvat siitä, mitä osaavat ja miten voisivat tästä maailmasta tehdä paremman paikan elää. Toreilla olemisesta joko nauttii tai sitten ei. Ihmisten kohtaamisessa ilo on siinä, että saa oikeasti tuntumaa ihmisten jokapäiväiseen arkeen. Omaa arkeaanhan sitä elää itsekin, mutta on monia monia asioita, joihin ei henkilökohtaisessa elämässä ole joutunut törmäämään. Elämänkohtalot eivät aina ole mairittelevia yhteiskuntamme oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Murheet ovat konkreettisia. Paljonko rahaa jää elämiseen? Saako terveyskeskuksesta aikaa lääkärille? Saako lapsi erityisopetusta tarvitessaan? Paljonko leipä maksaa? Pärjääkö palkalla, kun energian hinta nousee? Mihin pääsee tai joutuu hoitoon, kun vanhenee?
Illalla, rauhoittuessa, oli hyvä näitä asioita pohdiskella. Ja taas kerran huomasi saavansa ilon kohtaamisista. Ja muistutuksen siitä, miksi on mukana politiikassa. Tahtona omalla jalanjäljellään tehdä tästä paikasta edes hivenen paremman paikan elää ja olla.
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Koskettavaa historiaa
Sain tänään olla mukana tunteita ja ajatuksia herättävässä juhlassa Heinävedellä. Kunnallislautakunnan puheenjohtaja, kunnan esimies Onni Happosen kuolemasta on tänään kulunut 80 vuotta. Lämminhenkisen puheen piti Paavo Lipponen, joka onnistuneesti kävi läpi maamme vaiheita ko. aikoina. Koskettavaa oli Onni Happosen pojanpojan, Heinäveden kunnanvaltuuston puheenjohtaja Aarno Happosen ajatus siitä, ettei katkeruutta ja kaunaa tule näissä sukupolvissa enää viljellä. Varmasti silmäkulma kostui useimmilla kuulijoilla. Niinhän se on. Elämässä pitää muutoinkin pystyä antamaan anteeksi. Varmasti Martti Issakaisen tekemän tarina Onni Happosen elämästä kuluu monen muunkin kuin minun käsissäni tulevaisuudessa.
Kävin taannoin mielenkiintoisen keskustelun vaalityön eettisistä pelisäännöistä toverin, eduskuntavaaliehdokas hänkin, kanssa. Puhuimme siitä, mikä on moraalisesti oikein ja mikä ei. Missä roolissa missäkin tilaisuudessa ollaan ja mihin paikkoihin ei vaalityötä voi mennä tekemään. Ja tärkeintähän on pystyä katsomaan itseään peiliin. Valitettavasti vaan jo nyt näyttää siltä, että asiat ja ihmiset sekoittuvat ja vaalityö näyttäytyy ikävällä tavalla. Surullista on se, että kansanedustajaksi on joillakin niin suuri hinku, että unohtuu se, mikä tässä elämässä on kaikista tärkeintä. Tai ainakin pitäisi olla.
Kävin taannoin mielenkiintoisen keskustelun vaalityön eettisistä pelisäännöistä toverin, eduskuntavaaliehdokas hänkin, kanssa. Puhuimme siitä, mikä on moraalisesti oikein ja mikä ei. Missä roolissa missäkin tilaisuudessa ollaan ja mihin paikkoihin ei vaalityötä voi mennä tekemään. Ja tärkeintähän on pystyä katsomaan itseään peiliin. Valitettavasti vaan jo nyt näyttää siltä, että asiat ja ihmiset sekoittuvat ja vaalityö näyttäytyy ikävällä tavalla. Surullista on se, että kansanedustajaksi on joillakin niin suuri hinku, että unohtuu se, mikä tässä elämässä on kaikista tärkeintä. Tai ainakin pitäisi olla.
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Kuntarakenteesta Kysteriin
Kuntarakennekeskustelu jyllää Pohjois-Savossa. Savon Sanomien mielipidepalstalla keskustelun avasi ELY-keskuksen johtaja Virranta, joka liputti yhden kunnan mallia. Keskustan piirin toiminnanjohtaja Valta jatkoi samalla linjalla. Pääministeri Kiviniemi ehätti kommentoimaan yhden tai kolmen kunnan olevan liian suuria kokonaisuuksia. Viimeisimpänä keskustalaisena Kääriäinen liputti kolmen keskuksen mallin mukaan. Kysäisin paikalliselta kunnallispoliitikolta Keskustan virallista kantaa kuntarakenteisiin, mutta vastausta en saanut. Saakin siis aidosti ihmetellä, ketä tämän maakunnan keskustalaisista pitäisi uskoa, jotta heidän kantansa saisi selville. Mielenkiintoista.
Kuntaliitoksista keskustellaan kovinkin ikävään sävyyn. Kuntaliitosten ei pitäisi missään nimessä olla itseisarvo. Kuitenkin kunnat köyhtyvät entisestään ja palvelujen turvaamisen näkökulmasta on pakko uskaltaa edes puhua eri mahdollisuuksista palvelujen tuottamiseen. Muuten voi valot sammuttaa. Ainakin pienistä ja köyhistä kunnista. Ja miten käy sitten koko Pohjois-Savon? Avarakatseisuutta tarvitaan koko Pohjois-Savon näkökulmasta ja kyläpolitikointi olisi syytä unohtaa. Ilman elinvoimaista Pohjois-Savoa eivät pienet kunnat pärjää.
Toinen mielenkiintoinen keskustelunaihe viikolla on ollut Kysteri, jälleen kerran. Keskustan Pohjois-Savon piirin puheenjohtaja ehätti kaunistelemaan edellisen viikon sanomisiaan ja kommentoimaan Kysteriä. Kommentoitavaahan siitä riittää. Jos oikeasti kyse on välivaiheen organisaatiosta, sopii ihmetellä sitä, onko ihan oikeasti tarkoitus käyttää kuntalaisten rahoja välivaiheen organisaatioon. Ja rahaa menee paljon. Varsinkin kun sosiaalitoimi on jossain vaiheessa yhdistettävä organisaatioon, mikäli Risikon ja Kiviniemen huhtikuun Paras-seminaarissa antamat kannanotot pitävät paikkansa.
Sateita riittää, hyvä niin. Syksy tekee tuloaan ja sen myötä arkiset askareet. Aurinkoa mieliin pimeistä illoista huolimatta. "Jokaisena päivänä pitäisi kuulla vähintään yksi kaunis laulu, lukea hyvä runo, nähdä jokin oivallinen maalaus ja jos mahdollista, puhua muutamia järkeviä sanoja".
Kuntaliitoksista keskustellaan kovinkin ikävään sävyyn. Kuntaliitosten ei pitäisi missään nimessä olla itseisarvo. Kuitenkin kunnat köyhtyvät entisestään ja palvelujen turvaamisen näkökulmasta on pakko uskaltaa edes puhua eri mahdollisuuksista palvelujen tuottamiseen. Muuten voi valot sammuttaa. Ainakin pienistä ja köyhistä kunnista. Ja miten käy sitten koko Pohjois-Savon? Avarakatseisuutta tarvitaan koko Pohjois-Savon näkökulmasta ja kyläpolitikointi olisi syytä unohtaa. Ilman elinvoimaista Pohjois-Savoa eivät pienet kunnat pärjää.
Toinen mielenkiintoinen keskustelunaihe viikolla on ollut Kysteri, jälleen kerran. Keskustan Pohjois-Savon piirin puheenjohtaja ehätti kaunistelemaan edellisen viikon sanomisiaan ja kommentoimaan Kysteriä. Kommentoitavaahan siitä riittää. Jos oikeasti kyse on välivaiheen organisaatiosta, sopii ihmetellä sitä, onko ihan oikeasti tarkoitus käyttää kuntalaisten rahoja välivaiheen organisaatioon. Ja rahaa menee paljon. Varsinkin kun sosiaalitoimi on jossain vaiheessa yhdistettävä organisaatioon, mikäli Risikon ja Kiviniemen huhtikuun Paras-seminaarissa antamat kannanotot pitävät paikkansa.
Sateita riittää, hyvä niin. Syksy tekee tuloaan ja sen myötä arkiset askareet. Aurinkoa mieliin pimeistä illoista huolimatta. "Jokaisena päivänä pitäisi kuulla vähintään yksi kaunis laulu, lukea hyvä runo, nähdä jokin oivallinen maalaus ja jos mahdollista, puhua muutamia järkeviä sanoja".
maanantai 16. elokuuta 2010
Naisjuhlaa ja Petiä ja Puuroa
Sosialidemokraattiset Naiset juhlivat 110-vuotista taivaltaan. Eilen sunnuntaina järjestettiin alueellinen juhla Varkaudessa Varkauden ja Leppävirran demarinaisten toimesta. Naisliittomme varapuheenjohtaja Tuula Peltonen kertoi naisten työn merkityksestä vuosisadan aikana ja vahva entinen varkautelaisvaikuttaja Irma Peiponen puhui innostavasti ja värikkäästi naisdemareiden vaiheista aina tähän päivään saakka. Kovasti mieleenpainuvia puheita. Ja ajatuksia herättäviä. Näitä liikkeemme tarvitsee, rohkaisemaan toimimaan ja tekemään työtä yhteisen hyvän eteen. Erityisen mieleenpainuva oli erään kauan naistyötä tehneen rouvan kommentti siitä, että me nuoremmat seuraamme heidän jalanjälkiään. Suuret ovat jalanjäljet ja parhaamme teemme. Työväen marssin kajahtaessa tippa kohosi silmään pianon ääressä soitaessa. Hienoa. Naisissa on voimaa. Edelleen.
Illan kruunasi Hermannin kesäteatterin esitys Peti ja Puuro. Upeaa! Täytyy ihailla sitä iloa ja intoa, jolla Syvänniemen kyläyhdistys on toimintansa saanut kukoistamaan. Puitteet vanhassa navetassa olivat henkeäsalpaavan upeat ja perinteikkäät. Esitys sai nauruhermot kirpoamaan ja tekemisen ilo näkyi kaikessa. Ei ole Mansikka ry suotta hanketta rahoittanut. Esimerkkiä kyläyhdistyksen toiminnasta riittää jaettavaksi.
Illan kruunasi Hermannin kesäteatterin esitys Peti ja Puuro. Upeaa! Täytyy ihailla sitä iloa ja intoa, jolla Syvänniemen kyläyhdistys on toimintansa saanut kukoistamaan. Puitteet vanhassa navetassa olivat henkeäsalpaavan upeat ja perinteikkäät. Esitys sai nauruhermot kirpoamaan ja tekemisen ilo näkyi kaikessa. Ei ole Mansikka ry suotta hanketta rahoittanut. Esimerkkiä kyläyhdistyksen toiminnasta riittää jaettavaksi.
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Lomalta arkeen
Niin se kuuma ja aurinkoinen kesäkin on lopuillaan. Ainakin virallisesti omalta osalta, kun työt kutsuvat huomenna. Aika on siis ryhdistäytyä taas monellakin saralla. Lomailuun kuului Muumimaailma, kaunis leirintäaluemiljöö rauhan tyyssijana, jalkapalloturnauksia ja kaunis Prahan kaupunki.
Kesä politiikan saralla on ollut virallisesti hiljainen, kuten loma-ajan toisaalta kuuluukin. Kuitenkin Katainen on ehättänyt tuoda budjettiesityksensä kaikessa hiljaisuudessa julkisuuteen. Budjettiesityksestä huokuu selkeästi kokoomuksen halu ajaa verotusta tasaverotuksen suuntaan, vaikka ohjelmissaan toisin sanovatkin. Lämmityspolttoaineiden ja sähkön verotusta korotetaan lähes 800 miljoonalla eurolla ja siitä pienituloisetkin joutuvat maksumiehiksi. Lämpöä ja sähköä kun hekin tarvitsevat. Olisi voinut jättää Kela-maksun poiston tekemättä.
Makeisten verotuksen nousua tuskin kukaan voi terveydellisten syiden takia vastustaa. Mutta toisaalta kun yleinen arvonlisävero samalla nousee, on hyvä pohtia sitä, että tasaverotuksen suuntaanhan tässä ollaan menossa. Ainahan voi toki kysyä sitä, syövätkö parempituloiset ihmiset kalliimpaa ruokaa kuin heikompiosaiset. Jatkossa ainakin.
Tällä viikolla Laajakaistaa kaikille -hanke järjesti tiedotustilaisuuden kuntapäättäjille. Harmi vaan, että omasta kunnastamme ei muita valtuutettuja paikalla näkynyt. Hankkeessa on kyse äärimmäisen tärkeästä asiasta maakuntamme kehittämisen ja vetovoimaisuuden kannalta ja olisi voinut toivoa asian kiinnostavan edes niitä valtuutettuja, joilla olisi ollut mahdollista osallistua tilaisuuteen. Tiedettäisiin ainakin, mistä hankkeessa on kyse.
Tästä se arki alkaa, lämpimissä tunnelmissa. Ilta meneekin päivittäessä kesäloma-aikana syntyneitä aukkoja sivistyksessä ja kahlata parin viikon takaiset lehdet tarkemmin. Iloa, aurinkoa ja intoa syksyyn, Mia
Kesä politiikan saralla on ollut virallisesti hiljainen, kuten loma-ajan toisaalta kuuluukin. Kuitenkin Katainen on ehättänyt tuoda budjettiesityksensä kaikessa hiljaisuudessa julkisuuteen. Budjettiesityksestä huokuu selkeästi kokoomuksen halu ajaa verotusta tasaverotuksen suuntaan, vaikka ohjelmissaan toisin sanovatkin. Lämmityspolttoaineiden ja sähkön verotusta korotetaan lähes 800 miljoonalla eurolla ja siitä pienituloisetkin joutuvat maksumiehiksi. Lämpöä ja sähköä kun hekin tarvitsevat. Olisi voinut jättää Kela-maksun poiston tekemättä.
Makeisten verotuksen nousua tuskin kukaan voi terveydellisten syiden takia vastustaa. Mutta toisaalta kun yleinen arvonlisävero samalla nousee, on hyvä pohtia sitä, että tasaverotuksen suuntaanhan tässä ollaan menossa. Ainahan voi toki kysyä sitä, syövätkö parempituloiset ihmiset kalliimpaa ruokaa kuin heikompiosaiset. Jatkossa ainakin.
Tällä viikolla Laajakaistaa kaikille -hanke järjesti tiedotustilaisuuden kuntapäättäjille. Harmi vaan, että omasta kunnastamme ei muita valtuutettuja paikalla näkynyt. Hankkeessa on kyse äärimmäisen tärkeästä asiasta maakuntamme kehittämisen ja vetovoimaisuuden kannalta ja olisi voinut toivoa asian kiinnostavan edes niitä valtuutettuja, joilla olisi ollut mahdollista osallistua tilaisuuteen. Tiedettäisiin ainakin, mistä hankkeessa on kyse.
Tästä se arki alkaa, lämpimissä tunnelmissa. Ilta meneekin päivittäessä kesäloma-aikana syntyneitä aukkoja sivistyksessä ja kahlata parin viikon takaiset lehdet tarkemmin. Iloa, aurinkoa ja intoa syksyyn, Mia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
